Tekstit

Kriiseilyä

Kuva
Ikuinen tammikuu vaihtui helmikuuksi. Sentään valoisuus lisääntynyt, vaikka ulkona paukkuu Siperian pakkanen. Yhtään en tykkää. Talven lapsena vihaan talvea, jännä sekin.  Mä havahduin tässä päivänä eräänä, että vaikka kuinka teen asioita "rennolla otteella", olen vaan pääosin väsynyt. Sen verran on sentään muutosta syksyyn, että osaan jo taas nauttia pienistä ilon pisaroista. Eli suunta parempaan.  Pohdiskelin tässä päivänä eräänä muutoksia. Mulla niitä on tässä ollut yhden ihmisen elämään aikas paljon. Muutoksethan on aina, olkoonkin kyse niistä hyvistäkin, ihmiselle kriisi. Puhutaan elämänkriiseistä. Niihin kuuluvat myös myös ne hyvät asiat. Esimerkiksi kun kauan odotettu lapsi syntyy. Lasta on odotettu ja kaivattu. Pariskunnan kemia muuttuu lapsen myötä ja ihmetellään, kun tuntuukin, että ahdistaa ja pelottaa. Vanhemmat voivat tuntea huonommuutta, kun se rakastettu lapsi tuottaakin mielipahaa. Se on normaalia. Muutos on kriisi. Se vaatii totuttelua ja sopeutum...

Jumalasta seuraava

Kuva
                                          " Mitä jos herään aamuisin ja olisinkin Jumala                                        Pukisinko ylle moraalin vai olisinko kamala?                                        Pelastaisinko maailman yksi köyhä kerrallaan?                                       Ja liittäisin ne sydämet yhteen, jotka ovat irrallaan" Sanat on Haloo Helsingin biisistä "Kutsu mua jumalaksi". Näin kun rakastan pohtia asioita, jäin miettimään noita sanoja. Kuuntelin biisin muutaman kerran ja se herätti ajatuksia. I...

Summa summarum

Kuva
Olen vältellyt tässä loppuvuonna somen seuraamista. Pääosin olen katsellut instagramissa hauskoja koira-/kissa/lapsivideoita. Ihan siksi, että tunne siitä, että on epäonnistunut elämässään kasvaa nähdessä muiden onnistumisia.  Nyt erehdyin selaamaan facebookia ihan ajan kuluksi ja sehän on täynnä vuoden summaamisia. Niin monella on ollut huippuvuosi. Oikeasti, todella hieno asia. Mä ajattelen, että kaikilla pitäisi elämä ja vuodet olla huippuja. Toki tiedostan, että somessa ihmiset näyttävät vain sen osan, jonka uskaltavat jakaa ja pääosin ihmiset jakavat vain onnistumisia ja iloisia asioita. Tiedän kuitenkin ihan elävästä elämästä ihmisiä, joilla elo ei ole ollut sellaista hattaraa kuin ulospäin on annettu ymmärtää. Mutta kukin tavallaan. Mun tapani on raadollisen rehellistä eikä oikeastaan kiinnosta, että seuraako joku vai ei. Ilon saan siitä, jos joku toinen voi samaistua fiilikseen ja saa tunteen ettei ole yksin asioidensa kanssa. Että jos et kestä, niin älä seuraa, älä lue, äl...

Satu Elämästä

Kuva
Tämä on satu toiveesta, unelmista, rakkaudesta ja kirouksesta, jota ei ole olemassakaan. Jokainen meistä itse tekee valinnat miten elää. Ei pidä elää toisen ehdoilla, toisen toiveille eikä hukata itseään muiden takia. Voit itse päättää onko tarina totta vai tarua vai ehkä kaiken sekoitusta? Olipa kerran keiju nimeltä Mai. Hän eli maassa nimeltä Elämä. Elämä oli siitä kummallinen paikka asua, että siellä oli paljon kaikenlaisia olentoja ja tapoja, joita oli vaikea ymmärtää. Mai halusi tuottaa iloa ja onnea kaikille Elämässä asuville kulkijoille ja jokainen ilon aihe saikin hänen siipensä hohtamaan ja vahvaksi. Näillä vahvoilla siivillä hän kulki pitkin Elämää ja koki paljon hyvää, mutta myös huonoa. Pienenä keijuna hän haaveili, että hänestä tulee isona prinsessa, koska hän rakasti kaikkea kaunista ja kiiltävää. Mutta eihän prinsessoja ole kuin saduissa. Maista tuli isona keiju, joka kannatteli, hoivasi ja loi uskoa muille eläville olennoille. Hän uskoi puhtaaseen sydämeen ja rehellisyy...

Selviytymistä

Kuva
Päätin pitkästä aikaa herättää eloon oksennusämpärin. Nyt on aikaa oksentaa ajatuksia. Tämä syksy on ollut varsinainen Via Dolorosa. Sekä hyvässä, mutta pääosin pahassa. Nyt on ainakin näytetty todeksi se, että haasteiden keskellä tulee näkyväksi ihmisten oikea luonto. Mä olen saanut elämään, vaikka nyt sattuneesta syystä etänä, ihmisiä, jotka ei aiemmin mun elämässä aktiivisesti ole ollut mukana. Olen kaikista näistä ihmisistä, jotka on saaneet pidettyä mun mielenterveyden edes jonkinlaisessa tolassa, todella kiitollinen. Mistä kaikki alkoi? Siitä kun työt loppui. Liki kolme vuotta työtä, jota rakastin. Johon satsasin. Opiskelin, innostuin, halusin kehittyä. Siis toimin kaikilta osin niin kuin mun mielestä sotealalla tulisi tehdäkin. lähdin jopa hulluuksissani opiskelemaan AMK tutkintoa.  Mulla oli, siis pääosin, ihan parhaat työkaverit, joista mun sosiaalinen piirini koostuikin. Koska useiden kymmenien hakemusten jälkeen ei Satakunta tarjonnut mulle työtä, mä tein suunnitelman. S...

Projekti

  Mä päätin tässä kesän kynnyksellä alottaa uuden projektin, kaiken tän opiskelu ja vuorotyön lomassa. Päätin löytää itelleni oman miehen. Nooo.. Miten se muuttuu aiemmasta? Luin jutun siitä, että jos vaihtaa rakkaustaajuudelle, niin on avoimempi sille, että löytää sen rakkauden. Siispä pistin tuulemaan. Tein ihmiskokeen. Kaikki mun ystävät tietää, että mulla on noita nettideittiprofiileja ja usein sitä nauretaan, että eikö yksi riitä? Ei mulle. Mullehan ei koskaan riitä mikään "Vähän vaan". Kun teen jotain, niin se tehdään täysillä tai sitten ei tehdä ollenkaan. No, mä siis vaihdoin yhteen profiilista tekstin ihan toisenlaiseksi, kuin mitä missään on ollut. "Aletaanko olee ja lopetetaan turhan höpötys? Tähän nettideittailuun kyllästyneenä olis oikeasti kiva löytää se oikeesti oikea! Mä oon ihan hyvä tyyppi. Puhun, pussaan, innostun uusista asioista, liikun, tykkään aidoista jutuista jne. Kuljen melkein aina tennareissa ja tykkään muutenkin rennosta olemisesta. Sun tarvi...

Elämää korona-aikana

Kuva
Taas on menny melkein vuosi, kun viimeksi oon tänne oksennellut. Elämä on niin kovin heitellyt ettei ole edes muistanut, että tännehän mä saan pääni purettua.  Sinkkuelämä, yllätys, sen kun jatkuu. Nyt ei ehdi edes miehiä miettiä, kun täytyy käydä koulua ja olla vuorotöissä.  Mä tosiaan palasin kotikonnuille Hyvinkäälle. Nyt kun ei enää asu kotona huollettavia, voin keskittyä itteni kehittämiseen, vihdoinkin. Eka ajatus oli kun etelään tulin, että nyt varmaan voi sanoa sinkkuelämälle heipat, kun kaikki hyvät miehethän asuu täällä. Paskat. Ei asu yhtään parempia ko Satakunnassakaan. Ihan yhtä rajottuneita, rikkinäisiä, kaunaisia, estoisia ja muuten ongelmaisia ovat.  Samanlaista peliä pitävät ja yhtä lailla elämään eksyneitä keski-ikäsiä on tullut vastaan.  Kesä menikin kaiken sortin säätäjiä ihmetellessä. Jälkeenpäin joutu taas pitää pienen itsereflektion ja pohtimaan, että mikä taas meni arviointikyvyssä pieleen?  Kun ei opi, niin ei opi.  Jos ...