torstai 29. maaliskuuta 2018

Voi elämän kevät

https://youtu.be/_PbWsF-8aJU

Ihan kaikki kirosanat oon päässäni läpi käynyt.
Mulla on todella usein kevät aikaa jollon tulee kaikensortin sattumukset. Ninko yhteen rysäykseen.
Sanotaan aina ettei ihmiselle enempää anneta ko se kestää. Mutta kyllä oon sitä mieltä, että pärjäisin vähemmälläkin.
Taistelen selkäni kanssa, kiitos käypähoitosuosituksen. Kattokaas ko kaikki kipuihmiset, kroonikot  on vaan lääkenarkkeja.
Huvikseen otetaan kipulääkkeitä. Eikäkö.. oliko se niin että me kaikki kipuihmiset koetaan kivut ihan samalla viisiin..
Että hymistellään hyvä olo. No..hymistellään sitten. Saikulla. Kiitti ja kumarrus. Tai..ei lähetä kikkailee ettei satu.

Sitten mulla on paska auto. Vietiin ko litran mittaa idiootti blondia. Isot rempat edessä ja autoa lyhennän silti.
Muutenkin aiheutti mokoma jobbari turhat kulut. Joojoo..rahalla selvii. Vaan ko sitä ei ole.
Nyt en siis hetkeen liiku autolla. Tai ehkä jossakin kohtaa. En tiijä. Räjäytän sen ja ostan pyörän.
Vaikka sekin varastetaan, niinko edellinen joka oli kallis ja hyvä. Tais olla kevättä sekin..ko vietiin.

Sitten mulla kuoli mummo. Eiko mummopuoli. Nyt kaikki miettii, että voi.."otan osaa". Ei kannata, ko ette tiiä mihin.
Ko en tiijä minäkään. Koko mammaa en oo yli kymmeneen vuoteen nähny..oisko peräti kahteenkymmeneen vuoteen.
Se oli mulle mummo niin kauan ko vaari eli, mutta muuttu puolikkaaks...ihan omien sanojensa mukaan ko vaari kuoli.
Siis oli vaarin uusi vaimo. Mutta enhön mä sitä lapsena tienny.
Muisti mainita aina kuinka iso riesa oon ollu. Semmonen täti.
Meiän suku on niin kipee ja totaalisen vikapäitä kaikki. Ollaan olevinaan parempia, vaikka sisus on läpimätä.
Kutsun hautajaisiin sain äidin kautta. Sanallisena. Ei mulle kukaan mitään ole ilmoittanut. Ei oo ykskään sukulaisista kyselly mitä kuuluu, kuinka pärjään synkeessä satakunnassa?
Enkä siis aio mennä. En ollu toivottu sen eläissäkään kyläilemään, niin miten mikään olis muuttunut, ko siirty parempiin bileisiin?
Se mikä tossa ottaa päähän, on se että mulla ei ole ollut mummoa.

Sitten mä oon ollu paska mutsi, köyhä mutsi ja muutenkin huonompi ko muut.
Kyllä.. ihan selvästi on kevät.

Tulis jo kesä, niin edes ois lämmin polkee fillarilla. Ko ekana ois vara sellanen ostaa.

Taian laittaa Alangon pojan laulaa ja unelmoin kesästä.

Hei muistakaa ettette oo mulkkuja toisillenne. Älkää puolitelko, älkääkä nostako toista tai itseänne paremmaks.
Ihmisiä me kaikki ollaan. Toisilla on paremmat kortit ko toisilla. Ei se sen kummempaa oo.
Kaikki lähetään saman arvosina täältä, uskokaa pois.

Kevättä rinnassa.
Rakkaudella, Missy

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Etsintäkuulutus

                                                       ETSINTÄKUULUTUS

Kadonnut elämäni Mies. Ollut jo kateissa useamman vuoden, miltei koko elämän, että löytäminen saattaa olla vaikeaa.

Tuntomerkit:

Yli 175 senttimetriä ja pysyy pystyssä isommallakin tuulella. Saattaa olla partaa, ei välttämättä.
Omaa hyvät puheenlahjat ja huumorintaju on loistava tai edes kohtuullinen.
Ymmärtää sarkastista mielenlaatua eikä tartu sanoihin ilkeämielisesti.
Elämäni mies on avarakatseinen eikä ole kangistunut kaavoihin ja hoe "näin on aina tehty".
Tämän miehen tunnistaa myös hymyilevistä silmistä. Hänellä on elämässään kiinnostuksen kohteita työnsä lisäksi.
Mies osaa nauttia elämästään myös ilman alkoholia eikä odota vapaa-aikaa siksi, että voi viettää sen pulloa kallistellen.
Mies ei tylytä eikä saa hyvää mieltä muita väheksymällä, ymmärtää että elämässä on kaikenlaisia sävyjä.
Mies ei ole liian pedantti tai ainakin ymmärtää etteivät kaikki sellaisia ole. Antaa boheemin taiteilijaluonteen
rauhassa unohdella ja puhua höpöjä.
Miehellä on mahdollisesti lapsia tai ainakin on oppinut jakamaan elämäänsä muidenkin ihmisten kanssa. Tällä
miehellä on halu rakastaa ehdoitta ja näyttää sen myös aidosti. Elämäni mies haluaa elämäänsä ajattelevan
Naisen, ei pelkästään peilistä itseään tuijottavaa jumppakassin kantajaa.
Mies ei ole pinnallinen, vaan kunnollinen, iloinen ja elämän pienistä iloista nauttiva.
Miehelle ei ole tärkeää ulkoiset asiat, vaan se mitä jokainen kantaa sisällään, henkinen pääoma.
Koska en ole saanut elää prinsessaelämää, on minulle kehittynyt isommat pallit kuin monella miehellä on. Niinpä
miehellä saisi olla hyvä itsetunto ja halu olla Mies. Ei pelästy pienistä eikä katoa kun edessä on vastuksia.
Mies puhuu ja puheet on totta.
Olisi hyvä jos mies omaisi kiinnostusta  edes joihinkin edellä mainittuihin asioihin: ulkoilu, musiikki, teatteri, komiikka,
yhteiskunnalliset asiat, henkinen hyvinvointi, hyvät keskustelut, fingerpori huumori, elokuvat ja livemusiikki.

Jos tunnistat itsesi kuvauksesta tai tiedät kuvauksiin sopivan Miehen, jätä viesti itsestäs allekirjoittaneelle.

Elämää on mukavampi jatkaa yhdessä kuin yksin.

Hyvää kevättä kaikille Elämän miehille ja heidän kumppaneille.
Pitäkää huolta elämänne Ihmisistä. Iloa ja valoa.

Rakkaudella, Missy

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Hyvä Naisena

Ko sanotaan, että piä ittes naisena/miehenä, niin mitäkö se niinko tarkottaa?

Ko pääsääntösesti me ei yleensä, suurin osa ainaakaan, muututa muuksi. Toki jos jollakin on tarve sukupuolensa muuttamiseen, niin tuskin häl moista sanotaan. Ainakaan en toivo sitä. Olis kornia. Kamalan työn tehny identiteettinsä kanssa, jonka joku sitten dissais tolla kommentilla... "Eikäkö piä ittes naisena/miehenä". Ei näin.

Heitin tämän "piä ittes miehenä" yhelle mulle aikas spessulle tyypille, jonka pitkästä aikaa näin.
Tähän se vastas, "pidä sä ittes naisena, olet hyvä siinä"
Jäin pohtimaan ton kommentin merkitystä, että miten ollaan hyvä naisena?
Naisellisuuteenhan stereotyypisesti kuuluu kauneus, ittensä laittaminen, lasten hoitaminen, hormoonimyrskyt, mielialan vaihtelut,  mielipiteiden vaihtumiset, heikkous, itkukohtaukset, kodinhoito..ja mitä näitä nyt on..
No.. osa tästä kyllä sopii ko nenä päähän, mutta osaa repertuaarista ei oo ollu mahollisuus käyttää.
Mutta mä oon silti niin mieluusti nainen ja oon myös käyttänyt mieluusti naisellisia avuja apua tarvittuani. Mutt onko se väärin? Ei mun mielestä.
Naiseus ja naisellisuus on niin siistejä juttuja. Aikana jolloin naiset oli Naisia, myös miehet sai olla niitä Miehiä. Ja he myös pääsääntösesti hoiti roolinsa mallikkaasti. Ei ollu mitään supernaisia, jotka tallo miehet korkokenkänsä alle. Enkä mä puhu tässä nyt siitä ettei naisen kuulu selviytyä ja pärjätä, mutt sitä ei pitäs tehä kenenkään kustannuksella eikä ketään kyykyttäen.

Mä itse haluisin olla hyvä ihmisenä, sen lisäks että mutt mielletään hyvänä naisena. Molemmista oisin ylpee, jos näin aateltas. Sikspä toi heitto tuntu aikas hemmetin hyvältä. Toivottavasti tuo tyyppi oikeesti noin myös aatteli eikä vaan heitelly lämpimikseen.
Jos oisin tajunnu, niin ois ehkä pitäny vastata, että se on myös hyvä siinä mitä tekee.. Miten hoitaa hommansa, elämänsä ja on Mies. Koska tuo ihminen on keski-ikäsyyden kynnyksellä tehny valintoja elämässään, joista sais olla hemmetin ylpee. Toivottavasti onkin. Se tekee juttuja, johon moni perusjamppa ei kuunaan kykenis. Eikä kyse ole mistään virheettömästä superihmisestä, vaan semmosesta joka on hyvä omana itsenään. Siihen meiän kaikkien pitäs pyrkiä.
Vaikkakin jossain hömppäanalyysi jutussa sanottiinkin, että on kuulemma keski-ikänen sillon ko aattelee, että "olen riittävä tämmösenä", mutt mun mielestä kaikkien pitäs niin aatella. Niin..no.. vaikka mä en itestäni niin usein mietikkään.

Voitas vaikka kaikki sopia, ett oltas oman elämämme supernaisia ja -miehiä. Ja hei.. muistakaa kertoo niille teille tärkeille kanssakulkijoille, ett mitä niistä mietitte. Ainakin jos se on positiivista. Ette välttisti ees usko kuinka paljon se hyvää mieltä tuo. Ja ko se tilaisuus voi jäädä käyttämättä eikä huomisesta koskaan tiiä. Olkaa hyviä naisia ja miehiä.. ja ennen kaikkea ihmisiä.

Hyvää tätä viikkoa. Jaksetaan tää arki, pian on taas viikonloppu.

Rakkaudella, Missy