Keski-ikäisyyden äärellä

Tämä oksennusämpäri tulee sisältämään oksennuksia elämästä, siitä joka ei mennyt niin kuin lapsena suunnittelin. Oksennukset voivat olla iloisia ja ärsyttäviä.

Tämä oksennusämpäri tulee myös sisältämään suoraa puhetta, mielipiteitä ja ronskia kielenkäyttöä. Kielioppivirheitä voi olla ja kielikin on justiisa sitä omaa mitä ite käytän. 

Tässä ämpärissä ei ole tilaa pikkumaisuuksille eikä turhan nillittäjille. Elämä käy joskus hermoille ilman sitäkin.

Kuka on pigsymissy?

Hän on sikamainen blondi neljäkymmentä ja plus vuotta. Hänen elämänsä on yksi vitsi, huono sellainen. Hän mielellään auttaa ja on läsnä. 

Hän eli sairaassa suhteessa aakkospoikien isän kanssa. Menetti melkein eron myötä henkensä ja joutui muuttamaan noin 800 kilometriä saadakseen rauhan. Matka vei energiaa, jonka loppu piti käyttää aakkospoikien reagoinnin jaksamiseen ja elämässä tyhjän päällä selviämiseen. Erossa meni kaikki. 

Sitten tuo toiveikas blondi tapasi muka ihanan miehen, muutti taas monta sataa kilometriä takaisin päin. Aloitti uuden auvoisan uusioperhearjen. Teki töitä, hoiti kaikkien asiat, oli läsnä, ymmärsi. Otti vastaan kiukuttelut, haukut, epäkiitollisuudet. Kävi töissä hoitamassa muiden omaisia, kunnes... tuli vastaan työtapaturma. Vei työkyvyn. Selkä meni. 

Sitä operoitiin neljästi, välissä olkapääkin. Mitä jäi?

Tuo nykyään 40 plus blondi oli ennen toimelias. Oli harrastanut karatea, juossut, hoitanut itseään, tehnyt pihatöitä, paininut aakkospoikiensa kanssa, hoitanut muiden lapset, kantanut miehensä murheet... tehnyt paljon. Nyt se oli ihmisraunio keskellä hermosärkyhelvettiä.

Tuli ero. Mies olikin jotain muuta kuin oli puhunut. Paljastui rumia asioita. 

Nyt oli vaan aakkospojat ja sairas äiti. Äiti on aina jaksanut. Äidillä kokeiltiin kaikki lääkkeet särkyyn, välillä oli olo turta. Ja kovasti yksinäinen, kuten jo pitkään suhteessa. 

Keski-iän äärellä olevaa blondia leikattiin lisää sieltä täältä. Tuntuu olevan hajoavaa sorttia, fyysisesti. 

Nyt on tämä hetki tässä. Mitä on tällä 40 plus naisella? Kotona kiukutteleva teini aakkospoika, toinen maailmalla oman murun kanssa, paljon vikoja ja vaivoja, totaalinen rahattomuus, yksinäisyys, tunne siitä ettei kelpaa. 

Kuka lohduttaisi blondia?
Harrasteina on onneksi harrastajateatteri, joka antaa paljon. Lisäksi blondi tekee käsitöitä ja muuta askartelupuuhaa. Käy lenkillä....kävellen ja vesijuoksemassa.

Edessä loistava tulevaisuus. Tai ainakin toive siitä, että vielä joskus tämäkin 40 plus nainen on jotain. 

Se on kamala tunne kun ei kelpaa. Vaikka tietää olevansa oikeasti hyvä. Niin monessa asiassa. Nuorena kun oli nätti, ei sitä älynnyt. Nyt keski-iän äärellä ei enää pysty samaan. 

Olisi helppoa, jos ei ajattelisi niin paljon. Mutta kun on aina ajatellut, pohtinut ja yrittänyt keksiä ratkaisuja. Ei muuta osaa. 
No. Nyt on kuntoutuva 40 plus blondi menossa työkokeiluun ja jos onnistaa, jatkaa koulunpenkille. 
Tämä blondi kaipaa omaa murua seuraksi, jota on netin ihmeellisen raivostuttavasta netin ihmeellisestä maailmasta yrittänyt löytää. Turhaan. Ja tästä tulee vielä tarinaa joskus lisää.
Miehille palasiksi hajoava, köyhä keski-ikää lähestyvä nainen on turhake, vitsi, asia jota voidaan laittaa 6-0. Jolla ei ole oikeutta vaatia ja pitää kriteereitä. Taso pitäisi laskea alemmas, kuten housutkin joka ikisestä alatyylin viestistä. Kun tähän ei alennu, saa päällensä kaiken miehisen ivan ja vihan. Sellaisia reiluja on miehet. 
Joku on joskus kysynyt, että olenko katkera? Ei, en ole. Ajan ja energian hukkaa.
Olen jo aikaa sitten miettinyt, kun kaikkea negatiivista sattunut, että olen kaaosteoriantasaaja. Kerään negatiivisia sattumuksia, että muille riittäisi hyvää.
Pysyy pallolla balanssi. 


Näihin kuviin ja tunnelmiin. Palataan seuraavalla kerralla.