Oksennusämpäri

Hiukan väsyneen päivän jälkeen kotiin ajellessa tuli radiosta kaalimadon mainos, jossa täti tuumi: "Rakas joulupukki. Tänä vuonna minä haluaisin saada.... No, ihan vain saada."   T okasin tätille takas, jotta "Kuule täti hyvä, niin minäkin, niin minäkin." Antaminenhan on parasta, kun saa itsekkin, eikö? Sehän on sellaista vastavuoroista. Silloin sillä on paras tulos. Ei jää ketään kaivelemaan. Mutta tietysti aina ei voi olettaa, että saa myös itse..kun annat. Vai voiko? Eikös se ole ykspuolisena vähän niinko hyväkskäyttöä? Ei se niinkään pidemmän päälle toimi, että itse olet aina antamassa etkä saa mitään hyvää takaisin. Semmoinen peli turhauttaa. Loppuu into hyvän antamiseen.  Mistäkö puhun? No ihan kaikkeenhan tuo sopii.  Minä kyllä tykkään antaa. Antamisen ilo joskus pelkästään riittää. Mutta hyvinkin pian huomaan, kun se kääntyy vaatimuksiksi. Mitä enemmän annat, sitä enemmän vaaditaan. Tai oletetaan. Sillon häviää ilo antamisesta.  Minulla on paljon t...

Se tulee.. ja sen huomaa kaikkialla. Se on suurimmalle osalle ihmisiä hysteriaa aiheuttava tila. Kaupassa ei juuri näin joulukuussa viittis viikonloppusin käydä, ko ihmiset on ihan sekasin. Kärryjä lastataan täyteen kaikenlaisella krääsällä, mukana istuu naama punasena kirkuvat lapset, jotka ei todella viihdy siellä turhuuden markkinoilla. Sitähän tuo on.. Markkinahumua. Kaukana on hyvä tahto ja lähimmäisenrakkaus. Kyse on kilpavarustelusta. Kuka ostaa sen parhaimman lahjan. Leikitelläämpä ajatuksella ettei kaupasta saisi yhtään ainoota kulutustavaraa. Olis vaan välttämättömimmät eli ruuat. Jouluna pitäisikin vaan olla läsnä toisilleen, ilman yletöntä lahjavuorta. Tulisiko vieroitusoireita? Miten muistaisin sitä minulle tärkeää ihmistä? Tai entäpä jos velvoitettaisiin ettei kukaan saisi viettää jouluaan yksin. Jokainen perhe joutuisi ottamaan kanssaan viettämään joulua yhden yksinäisen ihmisen. Siinä olisi joulun tärkein lahja. Kiellettäisiin ruuan hamstraus. Perheet saisi...