Treffisivustojen antia

Kuinka vaikea onkaan löytää järellistä seuraa noista sinkkujen tavarataloista.
Mä tiedän, että mua nuoremmilla on paremmat mahdollisuudet ko mulla. Ite oon törmännyt pelkkiin höpöhöpö huru-ukkoihin, surullisiin keski-ikäisiin, kaiken sortin perversseihin tai muuten vaan kynänsä penaalista kadottaneisiin.
Jos nimimerkkeinä on esim "pissaapäälle", "isomuna" tai "isomuna69", niin ei ihan hirveesti tarvi käyttää mielikuvitusta, että mitä haetaan?
Viesteissä usein miten aletaan vonksumaan puhelinnumeroa kahen ekan lauseen jälkeen. Kun en suostu moista jakamaan, niin joko aletaan kehumaan kuinka luotettava ja turvallinen (niin kuin niissä perheautomainoksissa) on tai alkaa tylytys.
Hyvä esimerkki moisesta viikonlopulta. Itsensä kehumisen jälkeen alkoi jaakaus, turhan lässytys. Heitin, että jos kiinnostaa niin käydään kahvilla joku päivä. Mutta herralla oli yksi ainoa onnellisuuden lähde...puhelinnumero. Kuulemma saisin näin selvyyden kun keskustellaan, että kuinka asiallinen ja mukava hän on. Muisti monesti mainita kuinka ei käy "paareissakaan". Mikä tietty hyvä asia ettei ambulanssia oo usein tarvittu. No, kun jaakamista oli aikansa kestänyt toivotin hyvät yöt ja laitoin, että "palataan".
Seuraavana aamuna olikin viesti lootassa, että "olipa rakentavaa - ja hyvät yöt".
Tässä kohtaa ärsytyskynnys ylitettiin huolella. Kerroin hänelle ettei moisesta kannata draamaa vääntää. Että kohan nyt ensin edes nimeä enemmän oppis tuntemaan ja palataan tämän jälkeen rakentaviin asioihin. Myöskin kerroin kuinka ihmisen luonteen melkein osaa arvata jo tavasta millä kirjoittaa. Ja jotain muuta "rakentavaa" jatkoin. "Asiallisen miehen" "asiallinen" vastaus yllätti. Kertoi olleensa pikku kännissä edellisenä iltana ja alkoi kuulemma "vituttaa". Haistatti myöskin vitut draamoille jne.
Kerroin sitten etten ole kiinnostunut "pikku kännissä" kirjoittelevista ja etten asiasta ollut yllättynyt. Vastaus tähän kruunasi koko asiallisuuden "oikeastaan olin ihan perseet". Hiphei.. kyllä, näitä miehiä lisää.
Mä nyt oon jo jonkin tovin näillä sivustoilla pyöriny, koska siellä "paareissa" en käy. Tinderissä ei kukaan kirjota mitään, kohan viskelevät kuvia oikeelle ja vasemmalle ja tällä toisella sivustolla on kaikki luuserit, mä mukaan lukien.
Jos nyt vaan nostas kädet pystyyn ja toteis, että pakko pärjätä yksin, ei oo vaihtoehtoja. Näitä asiattoman asiallisia keski-ikäisiä miehiä ei vaan jaksa.

Riman ylitys

Miksi 40+ sinkkunaisella ei saisi olla kriteereitä? Mihin perustuu se ajatus, että kun on tämän ikäinen, tällä taustalla,  ei saisi pitää yllä "rimaa" ja samaan aikaan kaivata seuraa?
"Laske hiukan rimaa, niin voisit jonkun saadakin" Saada? Minä? Miksi sitä ei vois ajatella niin päin, että joku ihana miehenköriläs sais mut?
"Ei se etsimällä löydy" Tällä viitataan siis näihin treffisivustoihin. Mutta eipä nuo kotiinkaan tule enkä käy baareissa, niin mitenkähän niitä miehiä löytäs? Kaupan kassajonossa? No kun ei ole tullut vastaan. Jos kovin alkaa satakunnassa vieraalle miehelle jonossa hymyilemään, saa helposti hullun maineen. Siinä on sitten helppo alkaa juttua virittelemään. Olen kokeillut...siis hymyillä. Iskin ihan silmääkin ja mies raasu sekosi kokonaan ja pudotteli tavaroitaan. Eipä enää edes katsonut päin. Sinne meni tsäänssit.
Läheisriippuvainen? Sitä en ole, vaikka ihmistä kaipaankin. Se on sitten ihan oma lukunsa. Joskus olin, kun elin sairaissa parisuhteissa, mutta oon oppinut. Blonditkin voi oppia, uskokaa pois.
Jos olisin läheisriippuvainen, olis meiän nurkissa jo näiden vuosien aikana notkunut jos jonkinlaista Repaa ja Ripaa. Niinko kotiteollisuuden biisissä lauletaan kuinka yh:t laahaa himaansa niitä yhden yön toivoja. Tai..usein nuo taitaa olla toivottomuuksia.
Jos sinkuilla olis sellainen hihamerkki? Vois nykästä hihasta ihmistä, joka vaikuttaa kiinnostavalta. Toki mulla on sellanen vika etten edes tajuu jos kohdalla oikeasti olis hyvä tyyppi. Heitän vitsiks ja läskiks. Ettei se vaan ala kiinnostamaan ja sitten kerro etten olekaan "se oikea".
Mun miesmaku ei edes ole vaativa. Haluan miehen olevan pitkä, komea, älykäs, huumorintajuinen, keskusteleva ja avarakatseinen. Niin ja tietty jos vielä osais korjata autoa, hieroa niskoja, tehdä ruokaa.. No.. jos noista edes osuis se älykkyys ja ehdottomasti keskustelutaito ja huumori. Koska ne on ominaisuuksia, joita mä voin antaa takas.
Joskus aikoinaan kun pojat oli pieniä ja olin silloinkin sinkku, monet miehet karkas mahdotonta elämäntilannetta.. Haastavat adhd-pojat ei oikein ollu paras valtti sinkkuäipällä. No..nyt on pojat jo isoja ja kotona asuu vaan toinen, mutta nyt on mun elämäntilanne haastava, kun terveys on pettänyt. Eli koskaan ei ajoitus osu kohille.
Pitäiskö suosiolla odottaa vanhainkotiin seuraavaa siirtoa? Jos siellä löytäisi loppuelämän kumppanin. Siellä olis kai paremmat mahollisuudet, kun miehet ei niin herkästi pääsis karkaamaan. Muistikin saattas hiukan pätkiä, niin aina olis uus kohtaaminen ja tuore treffikumppani.
Kaikesta yksinäisyydestä huolimatta taidan pitää kriteerini. Ja jatkaa haikailua ja treffisivustojen urpojen manaamista. Toki siellä hyviäkin miehiä on, mutta ne ei ole musta kiinnostuneet. Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa, niin nykyaikaa sekin.