Kummitusjuttu

Mut pyydettiin Halloween naamiaisjuhliin. Koska oon romantikko, päätin olla kuoleman .... tai satakuntalainen kuoleman morsian.
Ja koska rakastan tarinoita, kirjoitin tälle hahmolle sellaisen.

Hyvät ihmiset.. Lontoon kielellä Happy Halloween.. Elikkäs kannattaa kattel selkäns  taakse!

"Tämä on satakuntalainen tarina, joka on jo vuosia kulkenut suusta suuhun.
Olipa kerran pienessä satakuntalaisessa kyläpahasessa kuvankaunis nainen nimeltään Mirkku. 
Moni kylän mies salaa ihaili tuota pientä vaaleaa naista.
Mutta vain kaksi uskalsi häntä lähestyä. Rikas ja häikäilemätön Jorma ja työtön, mutta sydämeltään hyvä Markku.

Nuo salskeat uroot kisailivat Mirkun suosiosta, mutta Markun komea parrakas ulkomuoto ja hyvä sydän ja monet muut avut veivät voiton. Pari rakastui silmittömästi ja pian he alkoivatkin suunnitella häitä.
Tästäpä ei kaiken elämässään saanut Jorma mitenkään ilahtunut ja mustan puhuva katkeruus alkoi jäytää Jorman sisintä. Hän käytti kaiken aikansa ja varallisuutensa estääkseen parin naimisiin menon.
Mirkku haki useasti lähestymiskieltoakin, mutta Jorma ei lannistunut. Hän halusi tuon pienen, kauniin ja iloisen Mirkun itselleen eikä ymmärtänyt miksi mokoma lökäpöksy luuseri hänet muka peittosi?

Tuli hääpäivä. Markku oli säästänyt monen kuukauden työttömyyskorvauksensa ostaakseen hienoimman puvun mitä Satakunnasta löytyi. Hän otti pikavipin ostaakseen timanttisormuksen tuolle maailman ihanimmalle naiselle. Mirkku taasen oli ommellut rakkaudella hääpukuaan. Tehnyt pistoja käsin ja vuodattanut sormenpäänsä verille näyttääkseen vieläkin kauniimmalta kuin yleensä, hänen elämänsä suurinpana päivänä.
Hän kävi kampaajalla, laitatti ripset ja teki kaiken niin kuin kuka tahansa muu onnellinen morsian.

Kirkonportailla odotti tuo komea, pitkä, parrakas sulho. Nähdessään Mirkun hän tunsi suunnatonta rakkautta. Taskussa polteli pikavipillä ostettu timanttisormus, jota hän työttömyyskorvauksillaan tuskin ikinä pystyisi maksamaan. Mutta Markku ei antanut tämän haitata tätä ainutkertaista päivää.
Portaille päästyään Mirkku kuuli audin kaartavan jarrut kirskuen kirkon pihaan. Jorma saapui isänsä perintöpistooli taskussa ja satakuntalainen kateus mielessään pihaan.
Mirkku ja Markku eivät ehtineet ajoissa turvaan kun pihalta kuului Jorman kumea karjunta "Kui tommone vitu partanaama pelle voi muka ikin saada mitää noi hyvää itellee? Inan verra käy luonnol ko ei hyvän pääl ymmärretä". Tämän jälkeen kuului laukausten ääniä, audin turbon ujellus ja lopuksi syvä hiljaisuus.
Mirkku ja Markku kuolivat kummatkin toisiaan saamatta. Jorma karkasi rahoineen ulkomaille, niin kuin monen muunkin satakuntalaisen pitäisi.

Tämän jälkeen ovat nuoret miehet välttäneet syksyisin kulkemasta satakuntalaisilla  pelloilla ja metsäteillä,  koska Mirkun kerrotaan etsivän tuota komeaa Markkua edelleen. Jos olet nuori mies ja tunnet metsässä kosketuksen,  ehkä jopa liian intiiminkin, älä käänny katsomaan sen suuntaan. Koska kerrotaan Mirkun langettavan kirouksen kaikkien häntä katsovien miesten päälle, tehden näistä umpimielisiä, puhumattomia ja lyhytsanaisia. "

Ja muistakaa... Rakkaus voittaa aina..

Rakkaudella: Missy

Kielletty Rakkaus

Mikä on kiellettyä rakkautta?
Omasta mielestä se on kaikkea sitä missä toinen on alisteisessa asemassa ja syitä voi olla monia.
Mutta se, että kaksi kehitysvammaista rakastaa toisiaan, ei tätä ole.

Katsoin ko. ohjelman pitkästä aikaa ja siinä käsiteltiin 28 vuotta naimisissa olleen pariskunnan elämää.
Erilaiseksi tämän elämän teki heidän kehitysvammansa.  
Syy miksi tän jakson halusin nähdä oli se, että olen itse tehnyt kehitysvammatyötä useita vuosia ja tietysti mun suuri
kiinnostus aiheeseen eli rakkauteen.

Mä seurasin ilolla kuinka  kuinka kaksi ihmistä, jotka usein luokitellaan kykenemättömiksi huolehtimaan itsestään, voi niin
pyyteettömästi rakastaa toisiaan. Heillä oli keskinäinen kunnioitus, he tunnistivat toistensa voimavarat ja kaikesta vastoinkäymisestä
huolimatta he rakastavat toisiaan paljon. Kaikkien niiden 28 vuoden jälkeenkin.
Siinä on monelle tavoitetta.

Tässä ajassa kun kaiken pitää olla helppoa ja koko ajan pitää tapahtua jotain ylettömän suurta, moinen aito yhdessä olo on kadehdittavaa.
Siinä ei mietitty toisen yhteiskunnallista statusta eikä sitä onko toinen pysynyt fittinä ja timminä. Vaan tuossa suhteessa keskityttiin yhdessä oloon,
arjen jakamiseen ja rakkauden ylläpitoon. Kuinka kadehdittavaa tuo onkaan.

Rakkautta voi olla monenlaista ja se voi ilmentymä monella tavoin. Kaikkein tärkein pohja sille on rehellisyys ja aitous.
Ei se, miltä se näyttää ulkopuolisista tai miten muut sen kokevat? Tärkeintä on miltä itsestä ja kumppanista tuntuu?
Voiko joku toinen määritellä miten ollaan yhdessä tai voiko joku rakastaa toista?
Onko yhteiskunnalla oikeus estää aito rakkaus?
Normit määrittelevät tasapaksua tavallisuutta,  mutta elämässä on muitakin sävyjä.

Mä itse pidän kyllä siitä tavallisuudestakin. Ihan siksi ko mun elämä ei oo sellasta ollut.
Ihan tavallisia asioita, tavallinen perhe, tavallinen parisuhde ja tavallista arkea.
Uskomatonta, mutta joku voi jopa haikailla tätäkin.

Muistakaa, että rakkaus voittaa aina. Ei pidä himmailla,  koska rakkaus kuolee siitä.
Ei onnea pidä piilotella eikä se kasva säästämällä korkoa.
Onnea ei kuulu ansaita, sen pitäisi olla kaikkien saatavilla.
Kukaan toinen ei määrittele sun onneasi.  Sä tiedät itse kuinka sen löydät.
Elä onneasi nyt, koska vanhana ja katkerana sitä on vaikea löytää.

Onnen täyteistä viikonloppua teille!

Rakkaudella: Missy

Keskeneräisyyksiä

Uusien suhteiden aloittaminen on monella tapaa haastavaa.
Siihen liittyy paljon menneisyyttä mukaan.
Tää on tietty ymmärrettävää ja näin pitää ollakin kun on aikuisista ihmisistä kyse. Enemmän ihmetyttäisi, jos olisi pullossa elänyt.
Mutta se miten mennyt tulee mukaan uuteen elämään, onkin oma lukunsa.

Ei ole ihmeellistä, että monet hakevat uutta suhdetta pian eron jälkeen. Tätä tapahtuu varsinkin jos ero on ollut riitaisa ja on tarve todistaa itselleen, että kelpaa vielä muille. Tai jos päättynyt suhde on ollut pitkään epätyydyttävä ja tästä johtuen tulee tarve toiseen ihmiseen.
Kukin tietty korjaa itseään kuka milläkin laastarilla,  mutta tässäpä unohtuu että se jota laastarina käytetään ei välttämättä sellaseks itteään halua. Eli reilu peli ei toteudu. Lisäks vielä joissakin tapauksissa, kun ero on oikeasti hoitamatta, saattaa vanha suola alkaa janottamaan ja uusi ihminen jää ihmettelemään mitä tapahtui?

Sitten on näitä suhteita joissa käytännön asiat, vaikka omaisuuden jako on totaalisen kesken. On kerrottu uudelle kumppanille eron olevan periaatteessa hoidettu eikä tunteita enää ole. Vaan kun ihmisillä tuppaa ne tunteet nousemaan pintaan, kun aletaan mammonasta kinamaan. Tunne on usein viha ja uusi kumppani on keskellä taistelutannerta. Ja kaiken lisäksi vedetään helposti tähän taisteluun mukaan. Tästä on vaikea ponnistaa mitään  hyvää kun loka lentää puolin ja toisin. Se on vielä jännä piirre, että kun kuviossa on mukana tuo uusi ihminen tulee taistelusta rumempaa. Uusi ihminen on aina uhka, jos välit ei ole hoidettu.

Sitten se kaikkein kliseisin keskeneräisyys exsuhteissa eli lapset. Kun edelliseen suhteeseen liittyy lapset, niin vielä tärkeämpää olisi hoitaa asiat loppuun. Koska jos toinen osapuoli haluaa pelata, niin lapset on oiva pelinappula. Niin likaiselta ko se kuulostaa, mutta ikävää faktaa. 
Homma toimii niin kauan hyvin, kun joustoa löytyy...yleensä yhteen suuntaan. Ja jos tapaamisia ja maksuja EI ole selkeästi sovittu, on pelaaminen helppoa. Yleensähän tässä se häviävä osapuoli on isä, koska äidit mielletään ikävästi edelleen, lasten pääsääntöisiksi huoltajiksi. Se, että isä haluaa olla lasten kanssa on lasten oikeus isään. Tämä unohtuu. Se ei ole sitä, että äiti saa "lastenhoitajan" vapaille,  vaan isyyden oikeuden käyttämistä. (Tämä siis pätee sekä isään, että äitiin)
Jos hommia EI ole hoidettu selkeästi ja loppuun asti alkaa peli, jossa ei ole voittajaa, koska kaikki kärsivät. Eniten ne viattomat lapset.
Kukaan ei voi edes miettiä uutta ja parempaa, ei edes ne lapset, koska ovat aikuisten heittopusseina. Ja tätä kun jatkuu kauemmin, niin nuo mokomat älykkäät otukset oppivat käyttämään tätä hyväksi. Ei varmasti kasva tervehenkisiä ihmisiä, kun pelim on opittu. Opitaan kiristämään,  käyttämään hyväksi toisen ihmisen heikkoutta, pyörittämään palettia oman mielen mukaan...ihan niin kuin se aikuinen joka tämän pelin on aloittanut.
Tähän kun sotketaan uusi ihminen, niin avot, tulinen sekametelisoppa on valmis. Ja sitä soppaa ei syö kukaan.
Loppupelissä kaikkeen syypää on tuo uusi ihminen, joka on tullut sotkemaan koko kuvion.

Meillä kaikillahan on elämä aina vähän kesken, se on sitä oppimista..Koko elämän mittaista. Ja tämä onkin hieno asia elämässä.
Mutta kun on kyse ihmissuhteista, niin on hyvä päättää edellinen kunnolla loppuun ennen kuin ihastuttaa itseensä uutta ihmistä.
Koskaan ei voi tietää miten ex reagoi, kun hommat on kesken. Kukaanhan ei ole vastuussa kuin itsestään.
Kukaan muu ei myöskään oi voi hoitaa näitä asioita loppuun kuin asianomainen itse. Jokainen päättää miten tuo homma hoidetaan.
Kaikkeenhan on aina selityksiä, että miksi ei ole hoitanut sitä tai tätä, mutta usein noihin on pääsyynä mukavuuden halu.
"Ei haluta riidellä". Ei kai sitä riidellä tarvitsekaan. Kunhan ilmaisee oman ajatuksensa selkeästi ja hoitaa oman osuutensa siitä, niin riidelköön toinen yksinään.
"Omaisuus menee". Raha on vaan rahaa, mutta onneton olo senkun jatkuu, kun annetaan homman jatkua.
"Lapset kärsii". Niin kärsii myös siitä pitkään jatkuneesta jatkuvasta jäytämisestä.
"Jos jäänkin yksin", no hitto ihan varmasti jäät, jos meinaat roikkua menneessä...elämä kun jatkuu eteenpäin, vaikka itse yrität pitää vanhasta kiinni.

Keskeneräiset tai huonot suhteet on suurimpia elämän myrkyttäjiä ja energiasyöppöjä.  Uusien asioiden elämään saaminen vaatii aina työtä.
Se, että puhdistaa oikeasti pöydän vaatii aina ponnistuksia ja saattaa joskus jopa riipaista,  mutta se on hetkellistä.
Toisin kuin se jatkuva piinassa eläminen. Tietysti jos nauttii draamasta ja siitä että voi katkeroitua vanhana, niin keskeneräisyyden kanssa  eläminen on oiva lääke tähän.

Niin monenmoista suhdetta itse nähneensä ja sivusta seuranneena toisaalta kiitän itteäni, että musta on tullut vähän sellainen "halki, poikki, pinoon"-ihminen. En vaan enää jaksais mitään vetkuketkun jaakaamista. Ittensä siinä rikkoo.
Ja kuinka helpottavaa, vaikka rankkaa on ollutkin, ettei ole tarvinnut toisen ihmisen kanssa tapella lapsista tai omaisuuksista.
Kunhan itteni olen koossa pitänyt. 
Kaikella rakkaudella täti neuvoo. Älkää jättäkö suhdeasioita kesken. Ne kannattaa hoitaa kerralla kuntoon.  Ei ne paremmaksi venyttämällä muutu. Päin vastoin. Kun sen kerralla hoitaa, niin pääsette itsekin nauttimaan elämästä eikä ketään ulkopuolisia satu.
Ei se ole välttämättä helppoa, mutta vaikeuksien kautta voittoon ja yhtä kokemusta rikkaampana.
Niin..ja rakkaus voittaa aina. Jopa mäkin uskon  sen..

Rakkaudella: Missy