Taas on menny melkein vuosi, kun viimeksi oon tänne oksennellut. Elämä on niin kovin heitellyt ettei ole edes muistanut, että tännehän mä saan pääni purettua.
Sinkkuelämä, yllätys, sen kun jatkuu. Nyt ei ehdi edes miehiä miettiä, kun täytyy käydä koulua ja olla vuorotöissä.
Mä tosiaan palasin kotikonnuille Hyvinkäälle. Nyt kun ei enää asu kotona huollettavia, voin keskittyä itteni kehittämiseen, vihdoinkin.
Eka ajatus oli kun etelään tulin, että nyt varmaan voi sanoa sinkkuelämälle heipat, kun kaikki hyvät miehethän asuu täällä. Paskat. Ei asu yhtään parempia ko Satakunnassakaan. Ihan yhtä rajottuneita, rikkinäisiä, kaunaisia, estoisia ja muuten ongelmaisia ovat.
Samanlaista peliä pitävät ja yhtä lailla elämään eksyneitä keski-ikäsiä on tullut vastaan.
Kesä menikin kaiken sortin säätäjiä ihmetellessä. Jälkeenpäin joutu taas pitää pienen itsereflektion ja pohtimaan, että mikä taas meni arviointikyvyssä pieleen?
Kun ei opi, niin ei opi.
Jos joku asia haisee, niin muista ettei se muutu. Opinko jotain? Tuskin, mutta onpahan taas kokemuksia.
Tovin oli kaikki treffailuun liittyvä pannassa. Tein töitä ja keskityin siihen.
Marraskuussa vaihdoin lennosta duunia ja alotin opiskelun. Siinä ei paljon tarvi miettiä miten vietän vapaa-aikaani?
Toki raskaiden päivien jälkeen olis kiva kun olis oma hipsuttaja. Eijjole.
Ennen törmäsin siihen, että kun olin kuntoutustuella eikä rahaa ollut, että semmonen ei kelpaa. Toki, kiireinen olin silloinkin, mutta se status "luuserista" leimas. Nyt kun kerron, että teen vuorotöitä ja opiskelen, ei sekään kelpaa. Tarttis lienee olla rikas perijätär? Siihen ei tässä elämässä kykene.
Mun viime kuukausia on leimannut ongelmat autojen ja miesten kanssa. Kummassakin pääsyynä se etten ymmärrä niiden päälle mitään. Autoja oon vaan ajanut useempaa, ko miestä.
Viime aikojen törmäämiset treffisaiteilla on ollut neljää päälajia; vasta eronneet, pelimiehet, eteenpäin potkittavat ja ei niin tasapainoiset. Kaikki todella, raskaita ja turhautumista aiheuttavia. Pää räjähtää, kun ei sellasta tervepäistä tyyppiä vaan löydy.
Ja mikä ärsyttävintä, tää korona-aika tekee sen ettei edes voi lähteä baariin vetää kännejä ja kohtaamaan miehiä livenä. Kaupassa ei niihin voi törmätä, kun et sä hitto nää mitä siellä maskin takana on?
Taitaa siis olla edessä yheksäs sinkkuvuosi, kuiva sellanen. Yhtään tykkää.
Kunhan taas toimeennun, voinkin kertoa pari tarinaa autoista. Siitä toisesta lajista, jonka kanssa ei hommat toimi.
Pärjätkää päänne kanssa. Ehkä tää jonakin päivänä helpottaa. Sitten ollaan niin lähellä, koko ajan ettei pääse unohtumaan mitä on läheisyys.
Rakkaudella, Missy
