Oksennusämpäri

Eli ihminen on ihmiselle susi, ainakin somessa. Mä olen monessa fbryhmässä mukana, mutta kirjottelen vain muutamassa. Mä seuraan myöskin paljon minkälaisia ryhmiä on ja millaset ihmiset niissä kirjottaa? Mä olen kiinnostunut ilmiöistä, ihmisistä ja köyttäytymisestä. Se mikä kiteytyy monessa somekirjoittelussa on raadollisuus. On ryhmiä, joissa dissataan ihmistyyppejä, miten ihmiset kirjoittelee ja mitä muut mokailevat. Pidetään itseä muita parempina. Miksi? Myös somessa kritisoidaan herkästi ihmisten ulkoista olemusta ja sanavalintoja. Kuinka moni tekee tätä livenä, face to face? Mä veikkaan, että max. 1% näistä tekee tätä naamatusten. Jos ihmiselle tulee kirjoitusvirhe tai ei osaa yhdyssanoja, revitellään näitä ja naureskellaan kimpassa. Kuinka monelle tulee oikeassa elämässä aja...

Mä lopetin muut treffisivustot, mutt jätin vielä tinderin. Miksikö? No.. en oikeesti ees tiiä. Mä en oikeestaan ihan tosissaan ees taida uskoa, että neti stä mitään löytyy. Treffisivustoilla vaatii järettömän pitkää pinnaa, ettei ihan heti tyrmää mahdollisesti mukavaa ihmistä. Mutta tinderiin. Jos mun esittelyssä lukee etten etsi hetken hurmaa, niin miksi niitä pikapanoja ehdotellaan? Miksi siellä on niin paljon varattuja? Mistä niitä urpoja seksijuttuineen oikeen sikiää? Kuka ihan oikeasti, siis täyden aivokapasiteetin omaava ja itseään arvostava ihminen, alkaa totaali randomille avautumaan seksimieltymyksistään? Ei ole ihme, että seksistä on tullu epäkiinnostavaa, ko siitä puhutaan joka paikassa ko vertailtas maitoa tai leipää. Ei seksi ole mikäån tabu, mutta ei myöskää...

Elämä on täynnä valintoja. Kaikki tekevät niitä omien intressiensä ja arvomaailmojensa pohjalta. Joillekkin merkkaa raha ja turvallinen tulevaisuus, toisille se miltä asiat näyttävät. Sitten on niitä, jotka vetää kaiken tunteella. Mä olen valinnut sen tunteen ja valinnat joita oon tehnyt on olleet paskoja ja vääriä. Lisäks mun elämään on vaikuttanut tarve ajatella ensin muita. Mä olen se, jolle on helppo luoda syyllisyydentunteet. Koska mun pitää kuulemma miettiä sitä ja ajatella tätä. Mä myöskin tuppaan keräämään ympärilleni ne ihmiset, jotka tästä hyötyvät. Mun loputtomasta syyllisyydentunteesta. Joskus oikein on pakko istua alas ja miettiä sen tunteen myllertäessä, että mitähän pahaa mä muka oikeesti oon ees tehny? En koskaan ole ketään hyödyntäny omiin tarpeisiini. Jos olisin halunnut, niin tääkin mahollisuus ois ollu. Ja uskotteko, mä eläisin tällä hetkellä ihan toisenlaista elämää. Mä en ole katkera enkä kadu, koska näistä ei mitää iloa ole. Mutta voin ohjeistaa muita, k...