Nyt on todellakin todennettu ettei nettideittailu oo mistään kotosin.
Mä oon jo aivan liian kauan roikottanu profiiliani kahessa sivustossa.
Vaikka mä miten vaihdan profiilitekstin ja vaikka mihin muotoon, en vaan kohtaa saman henkistä ihmistä.
Ainoo saavutus noissa on helvetillinen turhautuminen.
Oli ihana keskustelu yhden kaverin kanssa tästä kuinka ihmiset luo somessa älytöntä positiivista kuvaa elämästään ja itsestään. Ko mä en osaa. Mä olen omanlainen ja ei hippastakaan kiinnosta esittää muuta ko olen. Mä olen positiivinen ja iloinen, ko on aihetta ja ko ottaa päähän, niin näytänkin siltä. Mä en myöskään treffijutuissa anna itestäni muunlaista kuvaa, ko mikä oon.
Mulla lukee tekstissä, että etsin toiminnallista miestä. Eli sellaista, joka tekis mun kanssa juttuja. Sellasia, missä olis uusia paikkoja, ihmisiä..siis sosiaalista toimintaa. Sellasta minkä vois jakaa toisen ihmisen kanssa. Mä oon vuosikaudet kulkenu itekseen. Mä kaipaan siis ihmistä joka jakas mun kanssa hauskoja asioita. Yksin ei enää tuu lähettyy, ko se on alkanu puuduttaa. Kun ei oikeen ketään tunne missään, niin oma seura on jo nähty.
Mä en siis eti mitään "jospa mä tulisin sun sohvannurkalle illaks nuohoo"-ihmistä enkä mitään "nähtäskö iltakahvin merkeissä"-tyyppiä. Nääkin on kivoja juttuja, mutta ko mä olen mun sohvannurkkani nähny ja iltakahvit osaan yksinkin juua. Että ette v***u tule istuksimaan mun himaan. Nysvätkää omassanne.
Ja jos kerron, että kaipaan toiminnallista miestä, niin eka mitä aina ehotetaan on joku helvetin samoaminen mettissä. Okei, sekin on kivaa, mutta ko sosiaalinen luonne vaatii tapahtumia, ihmisiä, uusia juttuja. Vai olenko mä niin ruma ettei mua voi viedä ihmisten ilmoille?
Enkä mä niin tyhmä ole ettenkö tajuais että mikä tarkotus noilla iltavierailuilla on? Mutta sen tarvis olla oikeesti niin hottis adonis, jäätävällä varustuksella, että mä lähen heittää housuja veks enneko ees tiiän kuka ja mikä tyyppi on. Ja näihin oikeesti hottiksiin oon harvemmin törmänny.
Se oliskin eri asia, jos mulla ois kaveri, joka tekis mun kanssa kaikenlaisia juttuja, niin tuskin ees miettisin mitään treffitouhui. Mutta sellanen kaveri puuttuu, on jo vuosia puuttunut.
Kaikilla on omat elämät ja omat sosiaaliset piirit.
Miten voikaan olla haastava kohdata aikuisella iällä ihminen? Miten keski-ikänen mies voi olla niin äärettömän suppee ajatuksissaan?
Mä en todella ota elämääni minkään sortin elämämkoululaista, en elämäntapaintiaania, en mitään kaavoihin kangistunutta enkä jaksa potkia ketään eteenpäin.
Toiminnallisuus on muutakin, ko kahvinjuomista ja patikointia.
Kohan saan lottovoiton, ostan asuntoauton ja ajan suomen päästä päähän ja käyn kaikissa mahollisissa tapahtumissa ja nähtävyyksissä. Helvettiläinen.
Ja jos löytys joku joka halvalla laittas mun auton kuntoon, pääsis ees ajaa vaikka Raumalle. 😀
Eiko Turkuun, siä positiivisempia ihmisiä.
Ja se mies joka lähtis mun kanssa vaikka Tampereelle (tässä kohtaa mies vetää tuplapropsit himaan, ko ite keksii kivan mestan ) viettää kivaa kesäpäivää, voi ehkä voittaa illan sohvannurkalla. Ja ei, mä en maksa sun reissuas, maksan omani.
Ei mulla taas muuta.
Nauttikaa kesästä. Mä ootan, että alkas taas koulu.
Rakkaudella, itsensä kanssa suhteessa oleva Missy
