Oksennusämpäri

Mulla on paljon eri yhteyksistä ystäviä. On miehiä, naisia ja kaikkea siltä väliltä. On ihmisiä joihin oon tutustunu töissä, harrasteissa tai vaikka naapureina. On niitä jotka on tullu mun elämään netin kautta, ko oon monella sivustolla ollu mukana. On niitä joita näen sillon sun tällön, mutta ne on mun sydämessä tiukemmin ko ihmiset joita nään päivittäin. Kaikista tärkein kriteeri, että otan ihmisen oikeasti elämääni, on aitous ja rehellisyys. Paskanjauhannasta saan allergisen reaktion ja feikeistä ihmisistä närästystä. Sen oon myöskin huomannut, että ystäviä tulee ja menee. Se riippuu ihan siitä millä perusteilla ystäviksi aletaan. Sitten on näitä joita ei voi ihan ystäviks luokitella, mutta ovat silti ihania ihmisiä ja oon onnellinen ett oon saanu tutustua. Kaikki hyvät tyypit on ain tervetulleita mun elämään. Mä saan parhaat kiksit hyvistä kohtaamisista. Musta saa erittäin luotettavan ja hyvän ystävän, mutta mä katoon myöskin hyvin nopeesti ko huomaan ettei tarkotuspe...

..on mulle sama ko yrittäsin löytää tiettyyn osotteeseen perille ilman navigaattoria. Ei mitään käryä, että mitä on edessä ja mihin suuntaan.. saati, että pitäs vielä takasinkin osata. Oon lukenut monia vitsillä kirjotettuja juttuja kuinka naiset on haastavia eikä meistä ota selvää, mutta oon jäävi tohon kommentoimaan, ko en tiiä ko omat aatokseni. Sen mitä omassa lähipiirissä olevista naisista tiiän, niin helpompi niitä on "lukea", ko keskiverto suomalaista miestä. Jos nuo ei puhu, niin pitäs arvata, että mitä on pään sisällä? Vaan ko ei onnistu. Ei pysty. Paljon on kykyjä ja taitoja, mutta ajatuksenluku ei kuulu niihin. Sitten ko arvuuttelet, niin pääsääntösesti menee pieleen. Sitten ko se puhuu, niin se puhuu puuta heinää. Lupaa 11 hyvää ja 12 kaunista. Ja vai...

Mä olin tänään koulutuksessa. Koulutuksen antia aloin ammentaa itsekkäästi omaan elämään. Tarkotus tietty tolla koulutuksella on saada työkaluja omaan työhön ja toki siit siihenkin on apua, mutta aloin oikeen pohtia miten itteeni käsittelen? Koulutuksen yhtenä aiheena oli hyvinvoinnin kulmakivet. Mun piti ihan kotiin ajellessa pohtia, että mitähän noi mulla on? Siinä yhtenä osana on balanssi elämässä. Että jos alkaa muisti pätkiä, ei nuku tarpeeks jne..niin ei oo balanssia. No ei oo ei. Liian paljon on "pakko" asioita, liian vähän voimaannuttavia. Mä huomaan ihan liikaa laittavani muiden tahto- ja tarveasiat omani edelle. En muista nauttia elämästä tarpeeks. Suoritan, suoritan ja yritän jaksaa. Kroppa pistää hanttiin ja lyö kivut ja sitten ei tuu uni. En nuku tarpeeks ja ain oon ihan pihalla. Eli hep.. siin...

Eppuja lainatakseni "Päättelimme, että elämämme tarkoitus, lienee murheen karkoitus". Tosin tossa biisissä siihen on käytetty spiritus fortis pohjasta juomaa, mutta kukin tietty tavallaan. Mä ite haluan löytää onnen muulla keinoin. Mikä se keino on, on hiukka hakusessa. Ehkä siihen liittyy jonkin sortin tasapaino? Se on ollu mulla hukassa koko elämän. Kaikkea liikaa ja liian nopeesti tai vaihtoehtosesti totaalisen pysähtynyttä asioihin jumimista. Mulla on iso vika toi liiallinen kiltteys. Haluisin välttää negatiivista palautetta, koska sitä oon elämässäni saanut tarpeiks, siksi annan itestäni 100% ja ylikin. Ajan päästä sitten huomaan, että mun energiavarannot on loppu eikä kissakaan kiitoksella elä. Tasapaino. Kaikkea tarpeeksi ja enemmän sitä hyvää. Ei kai toi liikaa olis vaadittu? Mä oon viime aikoina o...