Projekti

 Mä päätin tässä kesän kynnyksellä alottaa uuden projektin, kaiken tän opiskelu ja vuorotyön lomassa. Päätin löytää itelleni oman miehen. Nooo.. Miten se muuttuu aiemmasta?

Luin jutun siitä, että jos vaihtaa rakkaustaajuudelle, niin on avoimempi sille, että löytää sen rakkauden. Siispä pistin tuulemaan. Tein ihmiskokeen. Kaikki mun ystävät tietää, että mulla on noita nettideittiprofiileja ja usein sitä nauretaan, että eikö yksi riitä? Ei mulle. Mullehan ei koskaan riitä mikään "Vähän vaan". Kun teen jotain, niin se tehdään täysillä tai sitten ei tehdä ollenkaan.

No, mä siis vaihdoin yhteen profiilista tekstin ihan toisenlaiseksi, kuin mitä missään on ollut.

"Aletaanko olee ja lopetetaan turhan höpötys? Tähän nettideittailuun kyllästyneenä olis oikeasti kiva löytää se oikeesti oikea! Mä oon ihan hyvä tyyppi. Puhun, pussaan, innostun uusista asioista, liikun, tykkään aidoista jutuista jne. Kuljen melkein aina tennareissa ja tykkään muutenkin rennosta olemisesta. Sun tarvis olla liikkuva (liikunnallinen), elämästä innostunut, nauravainen, huonon huumorin omaava, ei mieluusti paljonkaan yli 50 vee (kyllä, oon ikärasisti) eikä alle 40. Tykkäät hyvästä musiikista, myös livenä, lähdet vaikka teatteriin jos pyydän, innostut päiväretkestä rannikolle tai mitä nyt mieleen tulee. Sä osaat olla mies ja tehdä aloitteita, niin keskustelussa kuin toiminnassa. Olet ilo silmille ja sielulle, semmonen sykähdyttävän hyvä pakkaus. Ja sitten ne miinukset. Mä teen haastavaa vuorotyötä ja opiskelen vielä tovin. Ymmärrystä kortilla olevasta vapaa-ajasta pitää siis löytyä. Tän kesän projekti on siis löytää blondille hyvä oma Mies. ??" 

Miten kävi? Näin äkkiseltään on todettava, että Suomessa on yllättävän vähän lukutaitoisia miehiä. Viestejä tuli kymmenittäin, niin paljon etten edes ihan jokasta jaksanu lukea. N. 20 % oli yli kuuskymppisiltä ja ehkä inan alle sana määrä kolmekybäsiltä. Varatuilta sama mokoma. No mies loput? Kirjoitin tosta aloitteen tekemisestä keskusteluissa ja pelkkiä "flirttejä" iso kasa. Vittuilua, kyseenalaistamista ja valitusta huonoista kokemuksista. Seksiseuraa pelkästään näistä etsi aika moni. Varteenotettavia viestejä muutama, joista osa unohti lukea ton vuorotyö osuuden ja kauhistui vapaa-ajan puutteesta. 

Nyt mä kysyn, että miten voi olla mahdollista, että ihan korkeakoulutetut ja johtajatason ihmisetkään ei osaa lukea? Suomessa, jossa koulutustaso pitäs olla kuulemma hyvä ja liki kaikilla peruskoulun käyneillä lukutaito?! Eli pitäskö mun lisätä se vielä noihin kohtuu vähäisiin kriteereihin? Lukutaito ja lukemisen ymmärtämisen kyky?

En tiijä.. Mä oon aina tykänny haasteista, mutta olisko tää projekti nyt kuitenkin liian vaikee mulle? Onhan tää nyt jo vuosien saatossa nähty.

Kaikesta huolimatta, kesä tulee. Se on ihanaa! Nauttikaa auringosta ja tehkää kivoja juttuja. Olkaa ihmisiä toisillenne.

Rakkaudella, Missy

Elämää korona-aikana

Taas on menny melkein vuosi, kun viimeksi oon tänne oksennellut. Elämä on niin kovin heitellyt ettei ole edes muistanut, että tännehän mä saan pääni purettua. 

Sinkkuelämä, yllätys, sen kun jatkuu. Nyt ei ehdi edes miehiä miettiä, kun täytyy käydä koulua ja olla vuorotöissä. 

Mä tosiaan palasin kotikonnuille Hyvinkäälle. Nyt kun ei enää asu kotona huollettavia, voin keskittyä itteni kehittämiseen, vihdoinkin.

Eka ajatus oli kun etelään tulin, että nyt varmaan voi sanoa sinkkuelämälle heipat, kun kaikki hyvät miehethän asuu täällä. Paskat. Ei asu yhtään parempia ko Satakunnassakaan. Ihan yhtä rajottuneita, rikkinäisiä, kaunaisia, estoisia ja muuten ongelmaisia ovat. 

Samanlaista peliä pitävät ja yhtä lailla elämään eksyneitä keski-ikäsiä on tullut vastaan. 

Kesä menikin kaiken sortin säätäjiä ihmetellessä. Jälkeenpäin joutu taas pitää pienen itsereflektion ja pohtimaan, että mikä taas meni arviointikyvyssä pieleen? 

Kun ei opi, niin ei opi. 

Jos joku asia haisee, niin muista ettei se muutu. Opinko jotain? Tuskin, mutta onpahan taas kokemuksia. 

Tovin oli kaikki treffailuun liittyvä pannassa. Tein töitä ja keskityin siihen. 

Marraskuussa vaihdoin lennosta duunia ja alotin opiskelun. Siinä ei paljon tarvi miettiä miten vietän vapaa-aikaani? 

Toki raskaiden päivien jälkeen olis kiva kun olis oma hipsuttaja. Eijjole. 

Ennen törmäsin siihen, että kun olin kuntoutustuella eikä rahaa ollut, että semmonen ei kelpaa. Toki, kiireinen olin silloinkin, mutta se status "luuserista" leimas. Nyt kun kerron, että teen vuorotöitä ja opiskelen, ei sekään kelpaa. Tarttis lienee olla rikas perijätär? Siihen ei tässä elämässä kykene. 

Mun viime kuukausia on leimannut ongelmat autojen ja miesten kanssa. Kummassakin pääsyynä se etten ymmärrä niiden päälle mitään. Autoja oon vaan ajanut useempaa, ko miestä. 

Viime aikojen törmäämiset treffisaiteilla on ollut neljää päälajia; vasta eronneet, pelimiehet, eteenpäin potkittavat ja ei niin tasapainoiset. Kaikki todella, raskaita ja turhautumista aiheuttavia. Pää räjähtää, kun ei sellasta tervepäistä tyyppiä vaan löydy. 

Ja mikä ärsyttävintä, tää korona-aika tekee sen ettei edes voi lähteä baariin vetää kännejä ja kohtaamaan miehiä livenä. Kaupassa ei niihin voi törmätä, kun et sä hitto nää mitä siellä maskin takana on? 

Taitaa siis olla edessä yheksäs sinkkuvuosi, kuiva sellanen. Yhtään tykkää. 

Kunhan taas toimeennun, voinkin kertoa pari tarinaa autoista. Siitä toisesta lajista, jonka kanssa ei hommat toimi. 

Pärjätkää päänne kanssa. Ehkä tää jonakin päivänä helpottaa. Sitten ollaan niin lähellä, koko ajan ettei pääse unohtumaan mitä on läheisyys. 

Rakkaudella, Missy