Oksennusämpäri

  Mä päätin tässä kesän kynnyksellä alottaa uuden projektin, kaiken tän opiskelu ja vuorotyön lomassa. Päätin löytää itelleni oman miehen. Nooo.. Miten se muuttuu aiemmasta? Luin jutun siitä, että jos vaihtaa rakkaustaajuudelle, niin on avoimempi sille, että löytää sen rakkauden. Siispä pistin tuulemaan. Tein ihmiskokeen. Kaikki mun ystävät tietää, että mulla on noita nettideittiprofiileja ja usein sitä nauretaan, että eikö yksi riitä? Ei mulle. Mullehan ei koskaan riitä mikään "Vähän vaan". Kun teen jotain, niin se tehdään täysillä tai sitten ei tehdä ollenkaan. No, mä siis vaihdoin yhteen profiilista tekstin ihan toisenlaiseksi, kuin mitä missään on ollut. "Aletaanko olee ja lopetetaan turhan höpötys? Tähän nettideittailuun kyllästyneenä olis oikeasti kiva löytää se oikeesti oikea! Mä oon ihan hyvä tyyppi. Puhun, pussaan, innostun uusista asioista, liikun, tykkään aidoista jutuista jne. Kuljen melkein aina tennareissa ja tykkään muutenkin rennosta olemisesta. Sun tarvi...

Taas on menny melkein vuosi, kun viimeksi oon tänne oksennellut. Elämä on niin kovin heitellyt ettei ole edes muistanut, että tännehän mä saan pääni purettua.  Sinkkuelämä, yllätys, sen kun jatkuu. Nyt ei ehdi edes miehiä miettiä, kun täytyy käydä koulua ja olla vuorotöissä.  Mä tosiaan palasin kotikonnuille Hyvinkäälle. Nyt kun ei enää asu kotona huollettavia, voin keskittyä itteni kehittämiseen, vihdoinkin. Eka ajatus oli kun etelään tulin, että nyt varmaan voi sanoa sinkkuelämälle heipat, kun kaikki hyvät miehethän asuu täällä. Paskat. Ei asu yhtään parempia ko Satakunnassakaan. Ihan yhtä rajottuneita, rikkinäisiä, kaunaisia, estoisia ja muuten ongelmaisia ovat.  Samanlaista peliä pitävät ja yhtä lailla elämään eksyneitä keski-ikäsiä on tullut vastaan.  Kesä menikin kaiken sortin säätäjiä ihmetellessä. Jälkeenpäin joutu taas pitää pienen itsereflektion ja pohtimaan, että mikä taas meni arviointikyvyssä pieleen?  Kun ei opi, niin ei opi.  Jos ...