Mulla on ollut ilo tutustua halki Suomen kulkiessa erilaisiin ihmisiin.
Mä oon huomannut senkin ettei oo huttua, ett eri seuduilla ihmiset on erimoisia.
Esim. Roissa asuessa huomasin, ett ihmiset on äärettömön välittömiä ja vieraanvarasia. Ne on mutkattomia eikä niillä oo isompia ennakkoluuloja junan tuomia kohtaan.
Täällä Satakunnassa asiat on vähän toisin. Lähimmät ihmiset on näillekin kovin tärkeitä ja niien kanssa ollaan tekemisissä..mutta uudet tuttavuudet on haastavia.
Mä oon onnekseni tutustunu muutamaan todella huikeeseen tyyppiin. Niin alkuasukkaaseen, ko muualta tulleeseen.
Ihmisyys on mun mielestä sitä, että sua kunnioitetaan omana ittenäs. Sua kohdellaan hyvin ja arvostetaan. Ei tarvi olla samaa mieltä tai jakaa samaa maailmankatsomustakaan, mutta sä oot muuten hyvä tyyppi.
Mä oon ihan liian luottavainen ihmisiä kohtaan. Mä en halua ekana miettiä ihmisistä pahaa. Vaistoon kyllä joistakin ettei ne oo aidosti sitä mitä antavat ymmärtää, mutta toisilla se on puolustusmekanismi. Se kuori. Omaa huonoa itsetuntoa peittävät tai joku matkan varrella koettu pettymys aiheuttaa sen käytöksen.
Nyt vaan on käynyt liian usein niin, että mun sinisilmäsyydellä pelataan. Se on asia, joka on mun mielestä perseestä.
Nyt puhun miesihmisistä.
Jos miesihmisillä on tarve pönkittää jotain miehisyyttään tarinoimalla bullshittiä ja sitten hiljenemällä... taas hetken päästä aktivoituu ja taas hiljenee.. Niin toihan on selvää peliä. Ihan paskaa sellasta.
Mäkin osaan pelata, mutt oon hiton huono häviämään.
Mun mielestä jokasen pitäs kohdella toista, niinko tahtos itteensä kohdeltavan. Reilu peli. Ei mitään kikkailuja, tarinoiden kertomista jne..
Sitä mä kaipaan Roissa. Sitä rentoa suoruutta, avoimuutta ja aitoa ihmisten kohtaamista.
Oikeaa ihmisyyttä.
Mä oon kiitollinen kaikista niistä hyvistä ihmisistä, joita mun elämässä on ja on ollut. Ne onkin niitä, joista ammentaa voimaa.
Mä pyrin jättää kaikki energiasyöpöt kauemmas. Ihan vaan siks, ett jaksan omat arjen haasteet. Yritän kerätä ympärille positiivia ihmisiä, ko niistä saa virtaa vaikkei itellä kaikki putkeen meniskään.
Ollaan siis toisillemme reiluja, jookos? Ai kaikista ihmissuhteista tarvi hyötyä, ne voi olla kivoja olemassa ihan muuten vaan.
Semmosia pohdin ukkosen möyrytess ulkon. Ja mä muuten pelkään sitä. Enemmän ko hämähäkkejä.
Ei mulla muuta.
Nauttikaa loppukesästä. Ja olkaa ihmisiks.
Rakkaudella, Missy
