Suhteellisen vaikeaako?

Heräsi mielenkiintoinen keskustelu eilen miksi ihmiset pariutuu? Piti ihan itsekin asiaa alkaa pohtimaan.
Onhan se totta, että parisuhde on haastava ja kullakin on omat syynsä miksi kaipaa kumppania tai ei kaipaa sitä?

Suhteessa oleminen ei aina vaadi naimisiin menoa, yhteistä lasta, farmari volvoa, koiraa ja asuntolainaa. Suhde voi olla monimuotoisuudessaan paljon iloa tuottavaa. Se hyvä puoli aikuisessa parisuhteessa on, että elämänkokemuksen kautta on tullut tieto ja ymmärrys mitä itse siltä haluaa. Tai... toivottavasti näin on.
Toki on niitä, jotka toistavat samoja virheitä ja rikkovat itsensä tai pahimmassa tapauksessa sen toisen puoliskon.
Jos suhteeseen lähdetään epärealistisin odotuksin, karahtaa se varmasti kiville.

Itse olen sitä sorttia, jonka mielestä mielenkiintoisen ihmisen tavattuani haluan myös sen tunteen näyttää. Mutta kun keski-ikäisillä miehillä tuppaa pääsääntöisesti olemaan tunnelukkoja. Vaikea siinä on heittäytyä mihinkään. Keski-ikäisillä miehillä kun ei tunnu ymmärrys riittävän ettei tunteiden näyttäminen ja "pallon jalkaan laittaminen" ole sama asia.
Tässä lienee syy miksi mun ikäiset naiset mielellään katsovat, mäkin, nuorempia miehiä. Nuoremmat miehet osaavat arvostaa naista paremmin, koska näitä tunteita jäädyttäneitä huonoja kokemuksia on vähemmän. Nuoremmalle miehelle nainen on muutakin kuin lakanoiden rypistäjä, koska tunteiden näyttäminen ja heittäytyminen on luonnikkaampaa. Nuorempi mies on elämäniloisempi, avarakatseisempi, jaksavampi ja vähemmän täynnä stereotypioita naisesta.
Miehet hakevat nuoremmasta naisesta fyysistä kauneutta ja kadonnutta nuoruutta. Eli pinnallisia asioita.

Mä luin hyvän vinkkilistan fwb-suhteeseen. Mun ikäset miehet mielellään näitä suosivat, on kuulemma helppoja. Siinä käytiin läpi asioita mitä on hyvä muistaa ko näitä harrastaa.
Ihan ekana oli suojaus, ko taudit tarttuu keski-ikäsilläkin.
Sitten mainittiin sääntöjen sopiminen, että molemmat ymmärtää ettei kyseessä ole romanttinen suhde. Miehiltä tää usein unohtuu.
Miehille siinä oli vinkki ettei seksi ole pelkkää "rynkyttämistä" tässäkään suhteessa. Pitää huomioida myös nainen.
Ja lopuksi oli muistutus, että naisilla hyvin usein herää kiintymys seksin myötä. Ja tämä on totta, siis jos se on hyvää sellaista.

Mulla on ollut kerran tän kaltainen suhde, aikoinaan ekalla sinkkukierroksella. Käytin tästä miehestä nimitystä "vartija". Tällä tavoin pyrin pitämään jutun vailla tunteita. Mies oli kaikkea sitä mitä mä mieheltä olen aina halunnut. Pitkä, komea, hyvä kroppainen itsevarma, supliikki, vähän sellainen herkkä pahis. Aluksi kaikki oli ihan kivaa. Nähtiin vain kivoissa merkeissä. Mutta kun kaksi sisältä rikkinäistä ihmistä törmää, niin sutta ja sekundaahan siitä tulee. Ja...ne tunteet..ei niiltä voi välttyä. Eli totesin ettei ole mun juttu.

Mä tässä törmäsin taannoin miehiseen tapaan, siihen jonka luulin kuuluvan teini-ikään eli ikiaikaiseen "saalistamiseen". Siihen kun nainen on kiinnostava, sitä jallitetaan ja puhutaan pehmeitä, kuukausi tolkulla, kunnes ollaan saatu se mitä jutulla haettiin ja juttu loppui siihen. Hah.. piti ihan nauraa asialle itekseen ääneen, ko tuli niin nostalginen teini-ikä mieleen.

Eli alkuperäiseen pohdintaan.
Miksi ihmiset kaipaa suhdetta, vaikka se usein aiheuttaa harmaita hiuksia ja sydänsuruja.
Vai aiheuttaako?
Toki se on haastavaa, kun aikuiset yrittää sovittaa omia tapojaan ja piintymyksiään yhteen. Tärkeintä on muistaa avoimuus, rehellisyys ja iloinen mieli.
Suhdehan on parhaimmillaan arkea piristävä, suruja puolittava ja iloja tuplaava juttu.
Suhteen ei tarvi merkitä samaa taloutta, mutta jos se tuntuu luontevalta, niin kuka määrittelee että kannattaako moinen?
Kuka määrittelee, että mikä on oikea tahti edetä suhteessa? Mikä on oikea tapa elää? Onko tunneasiat pelkkää romanttista haihatusta? Onko ihminen, joka elää elämönsä sinkkuna tunne kylmä?
Itse olen suhdeihminen. No..miksi sitten vuosia sinkkuna? Koska vaikka olen läheisyysriippuvainen en ole läheisriippuvainen. Siinä on vissi ero.
Huonoa miestä en enää ota, vaikka sanonta kuuluukin, että "ei kahta ilman kolmatta".
Suhteellisen tai suhteettoman hyvää jatkoa meille kaikille. Ehkä se kesäkin tulee???

Miesten maailma

Ihan heti alkuun.. Teksti saattaa sisältää..ja sisältääkin jopa ronskia kielenkäyttöä. Tämä on sappioksennus.

Miehet. Nuo alkukantaiset apinansukuiset olennot. Itseään maailman herrana pitävät. Muka naisia vahvempina. Ehkä fyysisesti, mutta henkisesti ainakin puolet muistuttaa pikku poikia.
Mä olen tän kesän aikana törmäillyt jokusen miehen kanssa. On käyty treffeillä...jep.
Olen tässä jo tovin ihmetellyt, että kui mä en millään löydä miestä elämääni.  Vaikkei tuo asuis saman katon alla, mutta olis edes mun elämässä.
Kyllä mä syyn tiiän. Törmään ihan vääriin tyyppeihin. Ja oonhan mä viallinen. En mikään nuor kaunis perijätär, jollaista tuntuu hyvin moni etsivän. Mutta tiiättekö miehet? Vittu ko niitä on niin vähän, että tuskin edes puolelle apinalaumalle noita riittää. Ja jos yhtään on älliä noilla, niin monikaan teistä ei niille kelpais. 
Miehet puhuu kuinka haastavia naiset on. Ettei meitä muka ymmärrä. Voi kuulkaas, ko nyt näin aika laajaa empiiristä tutkimusta tehtyäni voin todeta, että miesten päässä se tippaleipä on.
Miehet haluaa kauniin naisen, vaan ite voi olla vaikka minkä sortin otus. Miehet haluaa älykkään naisen, vaan ite voi olla pelkästään petitouhuja vailla...ole siinä sitten älykäs. Miehet tahtoo kiltin ja kunnollisen naisen, mutta pihdata ei saa. Tai sitten helpon kaadon,  mutta ei mitään jakorasiaa. 
Ai niin ja keskustelutaito..kyllä, mutta ei mistään turhanpäiväisistä asioista.  Äijät voi olla ite jo kehäraakkeja,  mutta naisten pitää pysyä nuorina ja timmeinä.
Mutta annappa olla, ko nainen kertoo mitä haluaa, niin sepä onkin kranttu. Totta kai. Koska eihän nelikymppisellä naisella ole vara valita. 
Kyllä mun on vaan pakko todeta, että niin sen täytyy olla, jotta hyvät on kunnollisesti varattuina.  Ja hyvä niin. Toivottavasti näiden naiset osaa arvostaa näitä miehiä.
Näille lopuille miehille taitaa ihan riittää oma käsi ja peili kumppaniksi.  Jotta voivat innostua omasta erinomaisuudestaan.
Ja ei, nyt en puhu kaikista maailman miehistä, koska sentään niin lortto en ole, että oisin kaikkiin törmännyt. Tämä teksti koskee vain sitä osaa miehistä, joka saa mun ärsytykseni nousemaan.
Ai niin.. ja vaikka musta voi saada sellasen yksinkertaisen kuvan, niin uskokaa pois, että mäkin osaan nauraa teille. En vaan jaksa olla se aito ajatteleva itseni, jos huomaan moisen olevan kuin helmiä sioille.
Mutta katkeraa vanhaapiikaa ei musta saa eikä tule. Mä jatkan edelleen törmäilyä ja ajatusten oksentelua.  Nauran edelleen hölmöille jutuille ja uskon romanttiseen hömpötykseen. 
Onneksi kesä on vasta alkamassa. Tiä yhtään mikään eteen tömähtää. .
Rakkaat naiset. Älkää luovuttako.  Tolette 100 kertaa vahvempia kuin nuo alkuotukset.