Oksennusämpäri

Jatkan edelliseen blogiin liittyen ajatusoksennuspohdintaa. Ajatuksia hyvistä ja aidoista asioista. Mä olen kerran yhdeltä, sillä hetkellä tärkeältä ihmiseltä kuullut olevani "liian aito". Että kuulemma tulen saamaan elämässäni siipeen, kun en osaa suojautua. Totta, niin totta. Mutta tähän päivään mennessä en oo osannu suojausta kehitellä, en katkeruutta, en luovuttamista. Mä mietin harva se päivä, että miksei voi onnistua? Miksei asiat kulje niinkuin elokuvissa tai edes niin hyvin kuin oikeassa elämässä voisi? Ja samalla joka ikinen päivä herään tunteeseen, että tänään "se hyvä juttu tulee". Joku vois sanoa sitä tyhmyydeks. Ei..se ei ole sitä. Se on mun tapa selviytyä haasteita täynnä olevasta elämästä, toivoa täynnä. Ei mun elämässä ole gl...

Tänään aloin pohtia, että me kaikki tarvittaisiin enempi keijupölyä...mä ennen kaikkea. Sellaista hyvää pössistä antavaa tomua. Rakkautta, hyvää oloa ja positiivista energiaa. Mä kävin paikallisilla markkinoilla leikittämässä lapsia keijuna ja ihailin kuinka lapset vaan nauttii hetkestä. Ilman päihteitä, ilman mitään kemiallista ilon tuojaa. Ja silti niin isosti onnellisina siitä hetkestä. Kun aikuinen tekee saman, on se outo, viallinen, vammainen tai muuten päästään vìnksahtanut. Vai onko? Illansuussa läksin paikalliseen kippolaan kuuntelemaan elävää musaa ja nautin ihan joka solulla siitä. Musiikki, se on mulle mielentila, terapiaa. Mä voin tanssia ihan selvinkinpäin, jos musa on oikeenlaista. Musta oli huikeeta kattell kui paikalliset veivas musan tahdissa ja ihmisill oli pääsä...

Mun päivä suju osittain tuhannen turhissa säädöissä. Ko noi hommat ei useinkaan mee putkeen. Illan vietin ihanassa lämmössä pihahommissa. Selän kanssa oon tahinut ja aattelinkin, ett loppuillan otan ihan lunkisti, ko teinikin häippäs taas tyttiksen luo. Niinpä katoin ruutu plussalta "vain elämää". Tässä kohtaa suurin osa huokailee. Mutta mulle musa on mielialajuttu. Kaikki musa menee. Mä rakastan tota ohjelmaa, ko siin pureudutaan ihmisiin. Musta ihmiset, erilaiset persoonat ja taustat on mielenkiintosia. Mä en varmaan ikin kyllästy kuuntelee tarinoita eri ihmiskohtaloista. No.. jakso käsitteli Arttu Wiskaria... tässä kohtaa tulee toinen huokaus. Mutta kuinka moni on oikeesti perehtynyt kuka on Arttu Wiskari? Niin..en mäkään. Kuunnellut vaan radiosta renkutusta kahvimaidosta ja miettiny "v***u mitä paskaa". Yks biisi, joka on aina kolahtanut,...

Mä olen törmännyt nyt ihan liian usein ikäviin kommentteihin treffatessani miehiä. Mä käyn treffeillä tutustuakseni miehiin, koska kukaanhan ei tule kotoa hakemaan ja baareissa en juuri käy. Ehkä pitäisi, jos sieltä jotain hauskaa ja mukavaa löytyisi.  Mä koen treffailun sellaisena "no käydään nyt kattomassa olisko tää hyvä tyyppi?"- juttuna. En "nyt menen kahville tulevan mieheni kanssa". Kun mä en kuitenkaan ole enää teini. Takana kaksi erittäin huonoa suhdetta, niin todellakin haluan katsella, ihmetellä ja ottaa selvää mikä tyyppi oikeasti on? Ja kuis jännä onkaan, olen todennut tän hyväksi metodiksi, koska ikävän usein näistä herrasmiehistä kuoriutuu joku piirre joka ei kantaisi pitkälle.  Mutta siltikään ei kävisi pienessä mielessäkään loukata ketään. Varsinkaan kun ihmistä ei edes tunne. Eihän sellainen "vieras" ihminen ole mulle mitään velkaa. Enhän mä mitään menetä, jos en ole kiinnostava hänestä tai toinen ei ole varma kannattaako tutustua jne. Kä...