Sinkkuuden ihana ja kamala maailma
Tässä kesän kuluessa miettinyt semmosta, että onko keski-ikänen sinkku jotenkin viallinen? Tai ehkä mä itteeni sellaseks oon mieltäny. Mua naurattaa, ko tiiän itekki etten nyt välttisti oo se ykkössuosikki, ko en omaa sitä hienoa uraa ja taloudellista asemaa. Mutta ei mun päässä mitään vikaa ole, sillai haitallisesti ainakaan. Mutta se etten ole pariutunut ei tarkoita että mulle voi tyrkyttää kaikensortin luuseri-pettereitä ja peräkammarin poikia miesehdokkaiks. Se jopa hippasen loukkaa. Mä en todellakaan ole kiinnostustunut siitä naapurin hiukka alkoholisoituneesta Perasta, joka ei oo oikeen naista saanu. Enkä kenenkään existä, jotka "niinko periaatteessa on ihan ok, mutta.." Ja se ei ole kranttumaisuutta, vaan ihan silkkaa itsesuojeluvaistoa. Kun on kaikenlaista nähty. Mä en ole siis miesten kaatopaikka, en kenenkään ho...