Suhteellisen vaikeaako?
Heräsi mielenkiintoinen keskustelu eilen miksi ihmiset pariutuu? Piti ihan itsekin asiaa alkaa pohtimaan.
Onhan se totta, että parisuhde on haastava ja kullakin on omat syynsä miksi kaipaa kumppania tai ei kaipaa sitä?
Suhteessa oleminen ei aina vaadi naimisiin menoa, yhteistä lasta, farmari volvoa, koiraa ja asuntolainaa. Suhde voi olla monimuotoisuudessaan paljon iloa tuottavaa. Se hyvä puoli aikuisessa parisuhteessa on, että elämänkokemuksen kautta on tullut tieto ja ymmärrys mitä itse siltä haluaa. Tai... toivottavasti näin on.
Toki on niitä, jotka toistavat samoja virheitä ja rikkovat itsensä tai pahimmassa tapauksessa sen toisen puoliskon.
Jos suhteeseen lähdetään epärealistisin odotuksin, karahtaa se varmasti kiville.
Itse olen sitä sorttia, jonka mielestä mielenkiintoisen ihmisen tavattuani haluan myös sen tunteen näyttää. Mutta kun keski-ikäisillä miehillä tuppaa pääsääntöisesti olemaan tunnelukkoja. Vaikea siinä on heittäytyä mihinkään. Keski-ikäisillä miehillä kun ei tunnu ymmärrys riittävän ettei tunteiden näyttäminen ja "pallon jalkaan laittaminen" ole sama asia.
Tässä lienee syy miksi mun ikäiset naiset mielellään katsovat, mäkin, nuorempia miehiä. Nuoremmat miehet osaavat arvostaa naista paremmin, koska näitä tunteita jäädyttäneitä huonoja kokemuksia on vähemmän. Nuoremmalle miehelle nainen on muutakin kuin lakanoiden rypistäjä, koska tunteiden näyttäminen ja heittäytyminen on luonnikkaampaa. Nuorempi mies on elämäniloisempi, avarakatseisempi, jaksavampi ja vähemmän täynnä stereotypioita naisesta.
Miehet hakevat nuoremmasta naisesta fyysistä kauneutta ja kadonnutta nuoruutta. Eli pinnallisia asioita.
Mä luin hyvän vinkkilistan fwb-suhteeseen. Mun ikäset miehet mielellään näitä suosivat, on kuulemma helppoja. Siinä käytiin läpi asioita mitä on hyvä muistaa ko näitä harrastaa.
Ihan ekana oli suojaus, ko taudit tarttuu keski-ikäsilläkin.
Sitten mainittiin sääntöjen sopiminen, että molemmat ymmärtää ettei kyseessä ole romanttinen suhde. Miehiltä tää usein unohtuu.
Miehille siinä oli vinkki ettei seksi ole pelkkää "rynkyttämistä" tässäkään suhteessa. Pitää huomioida myös nainen.
Ja lopuksi oli muistutus, että naisilla hyvin usein herää kiintymys seksin myötä. Ja tämä on totta, siis jos se on hyvää sellaista.
Mulla on ollut kerran tän kaltainen suhde, aikoinaan ekalla sinkkukierroksella. Käytin tästä miehestä nimitystä "vartija". Tällä tavoin pyrin pitämään jutun vailla tunteita. Mies oli kaikkea sitä mitä mä mieheltä olen aina halunnut. Pitkä, komea, hyvä kroppainen itsevarma, supliikki, vähän sellainen herkkä pahis. Aluksi kaikki oli ihan kivaa. Nähtiin vain kivoissa merkeissä. Mutta kun kaksi sisältä rikkinäistä ihmistä törmää, niin sutta ja sekundaahan siitä tulee. Ja...ne tunteet..ei niiltä voi välttyä. Eli totesin ettei ole mun juttu.
Mä tässä törmäsin taannoin miehiseen tapaan, siihen jonka luulin kuuluvan teini-ikään eli ikiaikaiseen "saalistamiseen". Siihen kun nainen on kiinnostava, sitä jallitetaan ja puhutaan pehmeitä, kuukausi tolkulla, kunnes ollaan saatu se mitä jutulla haettiin ja juttu loppui siihen. Hah.. piti ihan nauraa asialle itekseen ääneen, ko tuli niin nostalginen teini-ikä mieleen.
Eli alkuperäiseen pohdintaan.
Miksi ihmiset kaipaa suhdetta, vaikka se usein aiheuttaa harmaita hiuksia ja sydänsuruja.
Vai aiheuttaako?
Toki se on haastavaa, kun aikuiset yrittää sovittaa omia tapojaan ja piintymyksiään yhteen. Tärkeintä on muistaa avoimuus, rehellisyys ja iloinen mieli.
Suhdehan on parhaimmillaan arkea piristävä, suruja puolittava ja iloja tuplaava juttu.
Suhteen ei tarvi merkitä samaa taloutta, mutta jos se tuntuu luontevalta, niin kuka määrittelee että kannattaako moinen?
Kuka määrittelee, että mikä on oikea tahti edetä suhteessa? Mikä on oikea tapa elää? Onko tunneasiat pelkkää romanttista haihatusta? Onko ihminen, joka elää elämönsä sinkkuna tunne kylmä?
Itse olen suhdeihminen. No..miksi sitten vuosia sinkkuna? Koska vaikka olen läheisyysriippuvainen en ole läheisriippuvainen. Siinä on vissi ero.
Huonoa miestä en enää ota, vaikka sanonta kuuluukin, että "ei kahta ilman kolmatta".
Suhteellisen tai suhteettoman hyvää jatkoa meille kaikille. Ehkä se kesäkin tulee???
Onhan se totta, että parisuhde on haastava ja kullakin on omat syynsä miksi kaipaa kumppania tai ei kaipaa sitä?
Suhteessa oleminen ei aina vaadi naimisiin menoa, yhteistä lasta, farmari volvoa, koiraa ja asuntolainaa. Suhde voi olla monimuotoisuudessaan paljon iloa tuottavaa. Se hyvä puoli aikuisessa parisuhteessa on, että elämänkokemuksen kautta on tullut tieto ja ymmärrys mitä itse siltä haluaa. Tai... toivottavasti näin on.
Toki on niitä, jotka toistavat samoja virheitä ja rikkovat itsensä tai pahimmassa tapauksessa sen toisen puoliskon.
Jos suhteeseen lähdetään epärealistisin odotuksin, karahtaa se varmasti kiville.
Itse olen sitä sorttia, jonka mielestä mielenkiintoisen ihmisen tavattuani haluan myös sen tunteen näyttää. Mutta kun keski-ikäisillä miehillä tuppaa pääsääntöisesti olemaan tunnelukkoja. Vaikea siinä on heittäytyä mihinkään. Keski-ikäisillä miehillä kun ei tunnu ymmärrys riittävän ettei tunteiden näyttäminen ja "pallon jalkaan laittaminen" ole sama asia.
Tässä lienee syy miksi mun ikäiset naiset mielellään katsovat, mäkin, nuorempia miehiä. Nuoremmat miehet osaavat arvostaa naista paremmin, koska näitä tunteita jäädyttäneitä huonoja kokemuksia on vähemmän. Nuoremmalle miehelle nainen on muutakin kuin lakanoiden rypistäjä, koska tunteiden näyttäminen ja heittäytyminen on luonnikkaampaa. Nuorempi mies on elämäniloisempi, avarakatseisempi, jaksavampi ja vähemmän täynnä stereotypioita naisesta.
Miehet hakevat nuoremmasta naisesta fyysistä kauneutta ja kadonnutta nuoruutta. Eli pinnallisia asioita.
Mä luin hyvän vinkkilistan fwb-suhteeseen. Mun ikäset miehet mielellään näitä suosivat, on kuulemma helppoja. Siinä käytiin läpi asioita mitä on hyvä muistaa ko näitä harrastaa.
Ihan ekana oli suojaus, ko taudit tarttuu keski-ikäsilläkin.
Sitten mainittiin sääntöjen sopiminen, että molemmat ymmärtää ettei kyseessä ole romanttinen suhde. Miehiltä tää usein unohtuu.
Miehille siinä oli vinkki ettei seksi ole pelkkää "rynkyttämistä" tässäkään suhteessa. Pitää huomioida myös nainen.
Ja lopuksi oli muistutus, että naisilla hyvin usein herää kiintymys seksin myötä. Ja tämä on totta, siis jos se on hyvää sellaista.
Mulla on ollut kerran tän kaltainen suhde, aikoinaan ekalla sinkkukierroksella. Käytin tästä miehestä nimitystä "vartija". Tällä tavoin pyrin pitämään jutun vailla tunteita. Mies oli kaikkea sitä mitä mä mieheltä olen aina halunnut. Pitkä, komea, hyvä kroppainen itsevarma, supliikki, vähän sellainen herkkä pahis. Aluksi kaikki oli ihan kivaa. Nähtiin vain kivoissa merkeissä. Mutta kun kaksi sisältä rikkinäistä ihmistä törmää, niin sutta ja sekundaahan siitä tulee. Ja...ne tunteet..ei niiltä voi välttyä. Eli totesin ettei ole mun juttu.
Mä tässä törmäsin taannoin miehiseen tapaan, siihen jonka luulin kuuluvan teini-ikään eli ikiaikaiseen "saalistamiseen". Siihen kun nainen on kiinnostava, sitä jallitetaan ja puhutaan pehmeitä, kuukausi tolkulla, kunnes ollaan saatu se mitä jutulla haettiin ja juttu loppui siihen. Hah.. piti ihan nauraa asialle itekseen ääneen, ko tuli niin nostalginen teini-ikä mieleen.
Eli alkuperäiseen pohdintaan.
Miksi ihmiset kaipaa suhdetta, vaikka se usein aiheuttaa harmaita hiuksia ja sydänsuruja.
Vai aiheuttaako?
Toki se on haastavaa, kun aikuiset yrittää sovittaa omia tapojaan ja piintymyksiään yhteen. Tärkeintä on muistaa avoimuus, rehellisyys ja iloinen mieli.
Suhdehan on parhaimmillaan arkea piristävä, suruja puolittava ja iloja tuplaava juttu.
Suhteen ei tarvi merkitä samaa taloutta, mutta jos se tuntuu luontevalta, niin kuka määrittelee että kannattaako moinen?
Kuka määrittelee, että mikä on oikea tahti edetä suhteessa? Mikä on oikea tapa elää? Onko tunneasiat pelkkää romanttista haihatusta? Onko ihminen, joka elää elämönsä sinkkuna tunne kylmä?
Itse olen suhdeihminen. No..miksi sitten vuosia sinkkuna? Koska vaikka olen läheisyysriippuvainen en ole läheisriippuvainen. Siinä on vissi ero.
Huonoa miestä en enää ota, vaikka sanonta kuuluukin, että "ei kahta ilman kolmatta".
Suhteellisen tai suhteettoman hyvää jatkoa meille kaikille. Ehkä se kesäkin tulee???
Kommentit
Lähetä kommentti