Hyvä Naisena

Ko sanotaan, että piä ittes naisena/miehenä, niin mitäkö se niinko tarkottaa?

Ko pääsääntösesti me ei yleensä, suurin osa ainaakaan, muututa muuksi. Toki jos jollakin on tarve sukupuolensa muuttamiseen, niin tuskin häl moista sanotaan. Ainakaan en toivo sitä. Olis kornia. Kamalan työn tehny identiteettinsä kanssa, jonka joku sitten dissais tolla kommentilla... "Eikäkö piä ittes naisena/miehenä". Ei näin.

Heitin tämän "piä ittes miehenä" yhelle mulle aikas spessulle tyypille, jonka pitkästä aikaa näin.
Tähän se vastas, "pidä sä ittes naisena, olet hyvä siinä"
Jäin pohtimaan ton kommentin merkitystä, että miten ollaan hyvä naisena?
Naisellisuuteenhan stereotyypisesti kuuluu kauneus, ittensä laittaminen, lasten hoitaminen, hormoonimyrskyt, mielialan vaihtelut,  mielipiteiden vaihtumiset, heikkous, itkukohtaukset, kodinhoito..ja mitä näitä nyt on..
No.. osa tästä kyllä sopii ko nenä päähän, mutta osaa repertuaarista ei oo ollu mahollisuus käyttää.
Mutta mä oon silti niin mieluusti nainen ja oon myös käyttänyt mieluusti naisellisia avuja apua tarvittuani. Mutt onko se väärin? Ei mun mielestä.
Naiseus ja naisellisuus on niin siistejä juttuja. Aikana jolloin naiset oli Naisia, myös miehet sai olla niitä Miehiä. Ja he myös pääsääntösesti hoiti roolinsa mallikkaasti. Ei ollu mitään supernaisia, jotka tallo miehet korkokenkänsä alle. Enkä mä puhu tässä nyt siitä ettei naisen kuulu selviytyä ja pärjätä, mutt sitä ei pitäs tehä kenenkään kustannuksella eikä ketään kyykyttäen.

Mä itse haluisin olla hyvä ihmisenä, sen lisäks että mutt mielletään hyvänä naisena. Molemmista oisin ylpee, jos näin aateltas. Sikspä toi heitto tuntu aikas hemmetin hyvältä. Toivottavasti tuo tyyppi oikeesti noin myös aatteli eikä vaan heitelly lämpimikseen.
Jos oisin tajunnu, niin ois ehkä pitäny vastata, että se on myös hyvä siinä mitä tekee.. Miten hoitaa hommansa, elämänsä ja on Mies. Koska tuo ihminen on keski-ikäsyyden kynnyksellä tehny valintoja elämässään, joista sais olla hemmetin ylpee. Toivottavasti onkin. Se tekee juttuja, johon moni perusjamppa ei kuunaan kykenis. Eikä kyse ole mistään virheettömästä superihmisestä, vaan semmosesta joka on hyvä omana itsenään. Siihen meiän kaikkien pitäs pyrkiä.
Vaikkakin jossain hömppäanalyysi jutussa sanottiinkin, että on kuulemma keski-ikänen sillon ko aattelee, että "olen riittävä tämmösenä", mutt mun mielestä kaikkien pitäs niin aatella. Niin..no.. vaikka mä en itestäni niin usein mietikkään.

Voitas vaikka kaikki sopia, ett oltas oman elämämme supernaisia ja -miehiä. Ja hei.. muistakaa kertoo niille teille tärkeille kanssakulkijoille, ett mitä niistä mietitte. Ainakin jos se on positiivista. Ette välttisti ees usko kuinka paljon se hyvää mieltä tuo. Ja ko se tilaisuus voi jäädä käyttämättä eikä huomisesta koskaan tiiä. Olkaa hyviä naisia ja miehiä.. ja ennen kaikkea ihmisiä.

Hyvää tätä viikkoa. Jaksetaan tää arki, pian on taas viikonloppu.

Rakkaudella, Missy