Valintoja

Elämä on täynnä valintoja. Kaikki tekevät niitä omien intressiensä ja arvomaailmojensa pohjalta.
Joillekkin merkkaa raha ja turvallinen tulevaisuus, toisille se miltä asiat näyttävät. Sitten on niitä, jotka vetää kaiken tunteella.
Mä olen valinnut sen tunteen ja valinnat joita oon tehnyt on olleet paskoja ja vääriä. Lisäks mun elämään on vaikuttanut tarve ajatella ensin muita.
Mä olen se, jolle on helppo luoda syyllisyydentunteet. Koska mun pitää kuulemma miettiä sitä ja ajatella tätä.
Mä myöskin tuppaan keräämään ympärilleni ne ihmiset, jotka tästä hyötyvät. Mun loputtomasta syyllisyydentunteesta.
Joskus oikein on pakko istua alas ja miettiä sen tunteen myllertäessä, että mitähän pahaa mä muka oikeesti oon ees tehny?
En koskaan ole ketään hyödyntäny omiin tarpeisiini. Jos olisin halunnut, niin tääkin mahollisuus ois ollu. Ja uskotteko, mä eläisin tällä hetkellä ihan toisenlaista elämää.

Mä en ole katkera enkä kadu, koska näistä ei mitää iloa ole. Mutta voin ohjeistaa muita, kokemuksen syvällä rintaäänellä, ajattelemaan itseään.
Kukaan toinen ei sitä tee. Uskokaa mua. Mä luulin niin, koska ite toimin näin.. Mutta se ei mene niin. Koska ihmiset tarvii vastakappaleen. Se joka kerää muista energiaa, valitsee seurakseen sen josta kerää tän energia tai muun hyödyn mitä on vailla.
Mä en juuri kehtaa pyytää apua, en etsi tilanteita joista ite jotenkin hyödyn. En kilpaile kunniasta en mammonasta.
Se on tyhmyyttä kuulemma, mutta mä en osaa sitä. Jos joskus, harvoin oon päättänyt, että tässä asiassa mun on pistettävä itseni edelle, tulee aina joku joka kertoo, että kuinka hän kyllä tekisi toisin tai kuinka mun pitäs nyt miettiä sitä ja tätä.
Kun ihminen elää elämänsä pistäen muut edelle, siitä pois pääseminen vaatii toimia, jotka rikkoo monia asioita. Vaikka hän ei mitään väärin tekisikään. Mutta muille se on kauhistus.. ja koska tota syyllisyyttä on helppo ruokkia, niin tällä saadaan ihminen vaiennettua. 

Valintoja. Kyllä, sitä elämä on.

Tällä elämänkokemuksella ja paskan määrällä, mä valitsisin kaiken toisin. Siis liki ihan kaiken.
Nyt mulla ei enää ole niitä paukkuja valintoihin, vaan joudun pärjäämään valintojeni kanssa.
Sen verran oon oppinu, että yksikään joka mun elämääni ei elä, ei voi tulla kertomaan mitä mun pitäs tehä. Ykskään ei voi tuomita mun ratkasuja, koska ei tiedä mitä helvettiä mä elän tai.. sanotaanko ennemmin että todella paljon on jäänyt elämättä ja kokematta.
Mutta oon mahdollistanut monelle hetkeksi helpomman ja paremman elämän, auttamalla, olemalla läsnä ja elämällä heitä varten.
Mulle ei ole annettu minkään väristä metallilusikkaa elämää varten. Ja ko koko matkan ajan on ollu järetön elämännälkä eikä minkäänmoista järellistä ajattelua tai pientä järjen ääntäkään, niin tietäähän sen ettei siinä ihan putkeen mene.
Ainoa perintö minkä pojilleni voin jättää, on esimerkki.. älä tee niin kuin mä tein. Muista ajatella itseäskin. Sitä ei kukaan toinen sun puolesta tee, vaikka muuta väittäs, koska uppoavasta laivasta lähtee kaikki kynnelle kykenevät. Hyvä pitää olla, mutta ei liian kiltti. Ja vaikka toisella olis minkälainen asema ja titteli, niin kukaan toinen ei voi kertoa mitä sun pitää tehdä ellei se susta hyvältä tunnu.

Tänään ajattelin mennä valitsemaan itselleni jonkun uuden vaatteen. Oon sen ansainnu. Tänään voi olla ihan hyvä päivä. Mä ainakin valitsen niin.

Muistakaa tehä hyviä valintoja, joiden kanssa pystytte elämään hyvän elämän. Semmosen oman näkösen. Valitkaa viisaasti.

Rakkaudella, Missy