Jumalasta seuraava

                                 " Mitä jos herään aamuisin ja olisinkin Jumala

                                Pukisinko ylle moraalin vai olisinko kamala?

                                Pelastaisinko maailman yksi köyhä kerrallaan?

                               Ja liittäisin ne sydämet yhteen, jotka ovat irrallaan"

Sanat on Haloo Helsingin biisistä "Kutsu mua jumalaksi". Näin kun rakastan pohtia asioita, jäin miettimään noita sanoja. Kuuntelin biisin muutaman kerran ja se herätti ajatuksia. Ihmisten vallankäytöstä.

Miksi ihmisillä on tarve käyttää valtaansa toiseen? Mistä tuollainen kumpuaa? Liian usein valta on sillä, jolle se ei todellakaan kuulu. Halutaan kalifksi kalifin paikalle eikä tiedetä mitä sillä kaikella etuoikeudella sitten tehdään. 

Vanhemmat käyttävät valtaansa suhteessa lapseen. Kasvatetaan pelolla, määräyksillä ja sanktioilla. Näin yritetään saada muokattua lapsesta heille mieluisa ja heidän näköisensä yksilö. Kuitenkin kaikki tietävät ettei pelko ole oikea motivaattori yhtään mihinkään. Sillä viedään pois yksilön oma minä ja identiteetti ja tehdään lapsesta rikkinäinen aikuinen, joka käyttää vuosia käyden terapiassa eheyttääkseen ja löytääkseen itsensä. Tulisi muistaa vanha sanonta, että lapset ovat meillä vain lainassa. Maailmaa varten lapsia kasvatetaan, ei vanhempia varten. 

Työelämässä pomot, esihenkilöt ja kaiken sortin pilipalijohtajat käyttävät valtaansa suhteessa alaisiin. Keräävät ympärilleen haaremin, joka ruokkii heidän Narkissos minää. Taustalla voi olla epävarmuutta, jota johtajuudella paikataan. Tai oma henkilökohtainen elämä ei välttämättä ole toivotunlaista, mutta työminä paikkaa tätä. Valtaahan on monenlaista työympäristöissä. Esihenkilö voi olla äärettömän mukava, kun tarkoituksena on saada työntekijät luottamaan häneen. Kun luottamus on saatu, voi ottaa käyttöön sen manipuloinnin eikä työntekijä edes huomaa olevansa pelkkä pelinappula, koska ulospäin näkyvä rooli pomolla on mukava, ymmärtävä tai vaikka näennäisesti nöyrä. Työpäivinä piiri pieni pyörii pomon tahtiin ja kotona, siellä makaronilaatikolle maistuvassa elämässä, voi sitten miettiä miten hyvältä tuntui, kun sai vähän näyttää työpäivän aikana kuka määrää ja kenen pillin mukaan homma kulkee. Näennäisesti mukavat esihenkilöt on minun mielestä kaikista pelottavampia. 

Sote-työssä olen nähnyt myös valtaa väärin käytettävän. Kun kyseessä on heikommassa asemassa oleva henkilö, voi hänet saada tilanteensa vuoksi tarvitsemaan auttajaansa niin, että se ruokkii auttajan egoa tarpeettoman paljon. Auttaja nostaa itsensä jalustalle ja saa autettavan tuntemaan ettei kukaan muu pysty niin hyvin häntä auttamaan. Tämä työntekijä muistaa myös joka käänteessä mainita kuinka luottamuksellinen heidän suhteensa on ja kuinka hänellä ei ole ollut ongelmia asiakkaan kanssa. Siitä tulee kaikkivoipainen olo, kun heikommassa asemassa oleva turvautuu työntekijään eikä kukaan muu kelpaa häntä auttamaan. Sitä kutsutaan ammattitermissä splittaamiseksi. Eikä oikeasti palvele asiakasta, koska yksikään työntekijä ei ole töissä 24/7 ja asiakkaan asiat tulee pystyä hoitamaan hyvin joka tilanteessa. 

Valtaa voi myös käyttää harrastetoiminnassa. Siellä juuri nuo ihmiset joiden oma elämä ei tuota tyydytystä, pääsee näyttämään kaikkivoipaisuutensa kodin ulkopuolella. Tehdään itsensä tärkeäksi, odotetaan aplodeja kaikesta tekemästään ja jos näitä ei kuulu, uhriudutaan. Voi purkaa sitä henkilökohtaisesta elämästä tullutta pahaa oloa tätä kautta. Voi kun kaikkensa tekee eikä kukaan kiitä. Ei kotona, töissä eikä edes harrastuksissa. Paha olo purkautuu väärässä paikassa. Sekin on vallankäyttöä, uhriutuminen.

Parisuhteessa käytetään valtaa. Kuvitellaan omistavansa kumppani. Määritellään miten hänen pitäisi elää, ketä rakastaa ja mitä toinen ajattelee? Tämä omistussuhde jatkuu vielä eron jälkeenkin, koska onhan se nyt kumma ettei toinen rakasta, vaikka kuinka käskee. Vielä kun kuviossa on mukana lapset. Sepäs se onkin hyvä vallankäyttöväline. Nuo pienet ihmistaimet, jotka eivät edes ymmärrä pelin henkeä. Noita elämään opettelevia ihmisiä voi manipuloida ajattelemaan itselle hyödyttävällä tavalla, joka ruokkii vallankäyttäjän tarkoitusperiä. Ihmissuhdepelissä tulee vaan helposti rumaa jälkeä. Mielet murtuu yhdellä sun toisella ja sen paikkaaminen onkin työlästä. 

On myös muita ihmissuhteita, joissa pääsee vallankahvaan. Ystävyyssuhteet. On näitä ihmisiä, jotka valitsevat ystävikseen ihmisiä, jotka täyttävät heidän tarpeitaan. Ystävä voi toimia sen hetken tarpeisiin, kuten roskakorina, kuuntelemassa mikä milloinkin mättää. Tai sitten hyödynnetään kaikki mikä ystävästä irti saadaan. Ja kun hyöty on irti saatu, niin hylätään ihminen tarpeettomana. 

Sitten se näkyvin vallankäyttö eli kaikenlaiset päättäjät, diktaattorit, ne jumalasta seuraavat. Näille on annettu valta päättää miten muu kansa toimii vai toimiiko ollenkaan? Usein valtaa käyttäviltä unohtuu, että se päätös, jonka he tekevät koskee pientä ihmistä, jolla on muutakin taakkaa. Vallan huumassa unohtuu miten tavan kansa oikeasti elää. Käytetään vallan välineenä ennemmin keppiä kuin porkkanaa ja ollaan siinä uskossa ettei se tavan kansa osaa toimia ellei vähän rankaise ja pelottele. Vähän niin kuin joidenkin ajatus lasten kasvatuksesta. Nöyrä kansa pistetään vielä vähän nöyremmäksi, niin saadaan kuilu suuremmaksi hyvä- ja huono-osaisten välissä. Ja vaikka kuinka historia on osoittanut ettei tuo kuilu tee hyvää, vaan aiheuttaa vastakkainasettelua, niin silti tämä nähdään edelleen ainoana oikeana tapana.

Tälle kaikkivoipaisuudelle, olettamukselle, että on jumalasta seuraava on ihan diagnoosikin. Se on harhaluuloisuushäiriö, suuruusharha ICD-10 tautiluokituksessa F22.0. Hoitoon tulisi hakeutua, kun oireet haittaavat henkilöä itseään tai hänen lähipiiriään. Mutta useinhan suuruusharhoista kärsivät eivät itse näe toimintansa seurauksia.

Valtaa voi myös käyttää hyvään tarkoitukseen. Itse koin sen tänään kun virkailija TE-keskuksessa kuuli tarinani ja teki järkipäätöksen. Niinkin voi käyttää valtaansa. Inhimillisesti. Jos ihmisellä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin, niin sitä tulisi käyttää hyvään. Valta ei sovi kaikille, mutta niille joille se sopii voisi jopa antaa sitä enemmänkin. Vallassa itsessään ei ole mitään väärää. 

Itse en ole uskova, en ainakaan mitenkään jumaluskova. Henkisyys on eri asia. Jumalaahan pidetään kaikkivoipaisena ja joillekin se on tuomitseva ja rankaiseva, toisille rakastava ja anteeksiantava. Minun jumalani olisi ehdottomasti tuo viimeinen. Jos haluaisin käyttää valtaa, käyttäisin sen rakastamiseen, auttamiseen ja hyvän tekemiseen. Se toisi minulle paljon enemmän tyydytystä kuin se, että käyttäisin valtaani väärin heikommassa asemassa olevaan, että nostaisin sillä omaa heikkoa itsetuntoa tai olematonta egoani. Jos huomen aamulla heräisin Jumalana, liittäisin irralliset sydämet yhteen, lähettäisin järkeä päättäjille, antaisin köyhille ruokaa, lämpöä ja perusturvan ja halaisin jokaista rikkinäistä sielua, joka on jäänyt rakkautta vaille. Onneksi en herää jumalana, koska työtä olisi yhdelle jumalalle liikaa. 

Rakkaudella, Missy