Ihmisyyden markkina-arvo

Mä lähdin pohtimaan tätä markkina-arvoa erään sinkkukeskustelusaitin jutuista. Siellä saa arvioittaa omaa "markkina-arvoaan" laittamalla oman kuvan tai tiedot ja perään voi kiinnostuneet laittaa "hep" tai tykätä.
Mulle ei avaudu missään kohtaa moiset markkina-arvomittaukset. Voiko ihmisyydellä, persoonallisuudella ja jokaisen olemassa ololla olla jokin markkina-arvo? Voiko oikeasti minuus olla "myytävissä" ja verrattavissa jonkun toisen minuuteen?
Selitän tän mun höpöhöpö-pohdinnan ja ajatuksen oksennuksen tällä hetkellä jylläävällä lenssulla ja siitä aiheutuvalla jäätävällä ololla, mutta pohdin mä tätä muutenkin. Koska mun markkina-arvoni sinkkuilussa on lähellä nollaa. Mä oon yli-ikänen, liian köyhä, monivikanen ja usein aika ärsyttävä. Mutta mä oon ehdottoman rehellinen ja uskon hyvään, tässäkin.
Mä kohtasin inhimillistä palvelua niinkin yllättävässä paikassa, ko autokaupassa. En ollut ostamassa monen tonnin osamaksu kulkupeliä, vaan heidän ylijäämävarastonsa riesakiesiä, joka olis ollut parempi ko mun hetkinen yybervaarallinen kulkupeli. Nimittäin mun tän hetkiseen liikuttamisvälineeseen ko laittas siivet, niin se lentäs kovemmalla tuulella.
Mutta siihen palveluun. Kauppoja ei tullut, mutta yllätyin kauppiaan asiallisesta kohtelusta. Ei mitään ylimielistä autokauppias shittiä, vaan faktoja ja suosituksia. Yllätyin niin paljon tästä hyvästä palvelusta, että kiitin asiallisesta palvelusta ja lupasin palata tähän kauppaan, ko löydän rikkaan miehen, joka ostaa mulle hyvän auton. Ja tämän aion tehdäkkin, enää puuttuu se rikas mies.
Mua kohdeltiin ko ihmistä, vaikka olenkin köyhä enkä täytä normi tän ikäsen standardeja.
Tähän markkinahapatukseen saatto törmätä myös menneessä kunnallisvaalitouhussa. Katselin äänimääriä esim. omalla seudullani ja yllätyin, tai oikeastaan en. Mutta ihmettelin kuinka paljon saa ääniä turhilla jorinoilla, kaksimielisyyksillä ja julkisuudesta tutulla nimellä. Moni oikeasti asiaan paneutunut kärsi äänikadosta. Eli, markkina-arvo ei ollut hyvä, vaikka muut arvot olisivatkin olleet.
Voiko siis oikeasti kaikki olla kaupan? Ihmisyys, inhimillisyys, arvot, mahdollisuus hyvään palveluun..saati hoitoon? Kaikki on kaupan?
Mun silmiin todella surullinen maailmankuva. Kaikesta pitäisi kilpailla, jopa rakkaudesta.
Jos mä nukun oikeen hyvät ja pitkät yöunet, niin heräänkö tästä painajaisesta?