Jatkan edelliseen blogiin liittyen ajatusoksennuspohdintaa.
Ajatuksia hyvistä ja aidoista asioista.
Mä olen kerran yhdeltä, sillä hetkellä tärkeältä ihmiseltä kuullut olevani "liian aito". Että kuulemma tulen saamaan elämässäni siipeen, kun en osaa suojautua.
Totta, niin totta. Mutta tähän päivään mennessä en oo osannu suojausta kehitellä, en katkeruutta, en luovuttamista.
Mä mietin harva se päivä, että miksei voi onnistua? Miksei asiat kulje niinkuin elokuvissa tai edes niin hyvin kuin oikeassa elämässä voisi? Ja samalla joka ikinen päivä herään tunteeseen, että tänään "se hyvä juttu tulee". Joku vois sanoa sitä tyhmyydeks. Ei..se ei ole sitä. Se on mun tapa selviytyä haasteita täynnä olevasta elämästä, toivoa täynnä.
Ei mun elämässä ole glamouria eikä suuria onnistumisen hetkiä, mutta siinä on pieniä ilon pirskahduksia ja aurinkoisia hetkiä.
Mä tiedän useiden pitävän mua negatiivisena, koska mä oon inhorealisti. Mutta realismi ei oo negatiivisuutta.
Mä kuitenkin haaveilen, joka päivä. Mä haaveilen elämästä, joka on mun näkönen. Elämästä, jossa saisin käyttää energiaani pelkkään hyvään.
Mä kuitenkin osaan nauttia niistä hyvistä hetkistä, vaikka ne olis kuinka pieniä. Koska jos en osais, olisin jo luovuttanut.
Mä en kuitenkaan ole luovuttajatyyppiä. Ei mua ole kaatanut ilkeät sanat, tylytykset, selän takana paskanjauhamiset.. jotka olen kuullut, vaikkette siitä tietäskään. Mutta teille selän takana puhujille ja kommentoijille en sano muuta kuin, "olen surullinen teidän puolesta". Teillä on perus hyvä elämä, mutta viittitte käyttää aikaanne muiden mollaamiseen pönkittääksenne itseänne. Sitähän se on.
Keijupölyä.. sitä maailma tarvitsis oikeasti enemmän. Että ihmiset löytäs enemmän hyvää ja tsemppaavaa asennetta. Että ihmiset jakais omasta hyvästään muille enemmän. Auttais ja tukis eikä löis lyötyä ja löytäis virheitä.
Paskan keskellä on vaikea hymyillä, mutta siihenkin pystyy, kun omaa mielikuvituksen.
Ei tarvi aina kaivaa niitä epäkohtia elämässään esiin. Niistäkin toki voi ammentaa voimaa, mutta niissä ei pidä pyöriä.
Mulla ei ole elämässä oikeastaan monikaan asia tällä hetkellä mallillaan. Mutta silti mun elämässä on tällä hetkellä hyvä hetki meneillään.
Saan harrastaa mulle nautinnollista asiaa. Sitä iloa on yritetty viedä pois, mutta onneksi en antanut sen tapahtua.. ei olis tätäkään terapiaa käytettävissä.
Mä kun kävin viikonloppuna lapsien kanssa leikkimössä keijua, niin se jätti mieleen ajatuksen lapsen ilosta. Oon tätä pohtinut.
Me aikuiset voitas ottaa niin monista asioista mallia lapsilta. Hetkessä eläminen, nauttiminen oikeista asioista, se että otetaan uusi ihminen ilman ennakkoluuloja, ei kaiveta negatiivisia asioita kaikesta, annetaan anteeksi ilman kaunaa, iloitaan pienistä ja vaikka mitä.
Sovitaan, että tällä viikolla heitellään joka päivä edes kerran keijupölyä kanssaihmisille.
Tsempataan ja kerrotaan hyviä juttuja. Autetaan ja tuetaan ja puhutaan hyvää selän takana..ja edessä.
Keijupölyä tähän viikkoon, myös sinulle, jolla ei ollut musta hyvää sanottavaa. Toivottavasti sä kuulet hyviä asioita itsestäs.
Pärjätkää päänne kanssa.
Rakkaudella, Missy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti