Joskus vaan ei suju

Sain työkaverilta ton kuvan. Tulin kuulemma siitä mieleen. Näytin kuvan kotona asuvalle teinille ja kysyin, että tuleeko tosta minä mieleen? Ensin varovainen... "No vähän." Kun aloin nauramaan, niin vastaus oli aika napakka. "Toi on kyllä niin sua".Tunnistan kyllä ton rage-fiiliksen.
Sopi vielä tähän päiväänkin. 
Tänään on ollut niin nihkeä ja paskaminen päivä. Joskus ei vaan lähde.
Ei suju, ei onnistu.. ei mikään oo mitään.
Sellasiakin päiviä saa olla.

Mua kuulemma voi lukea ko avointa kirjaa. Totta. En osaa esittää mitään. En tiiä onko se hyvä vai huono, mutta sellanen oon ollu aina. 

Mulla on ollu monta viikkoa..ei kuukausia aivan sika tylsää ja olo on ollu apaattinen. Ei ole juur ollu sosaalisia kontakteja, paitsi töihin, kouluun ja harrasteisiin liittyvät. Kotona vietän suurimman osan ajasta yksin, ko teini ei paljon äitin seurassa viihdy. 
Niinpä ajattelin piristää itteäni ja lähdin piiiiiitkästä aikaa ennen töihin menoa kahvitreffeille. Ajatuksena, että voisin vaikka vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa. Puhua kahvikupin ääressä muutakin kun töihin liittyvä. Kevyttä smooltolkia, että hiukan näkys valoa tunnelin päässä. Niinko ihmissuhdeasioissa. Mutta kuten mulla tuppaa asiat menee, niin tääkin vesitty siihen ettei tyyppi edes tullut paikalle. 
Mua ei se tyypin tapaamatta jääminen niinkään harmittanu. Enhän ees mokomaa tuntenut. Mutta se, että mä oon valmis luopumaan mun ihanan rauhallisesta aamupäivästä, ko menin vasta kahteen töihin, ja lähden kauppakeskukseen pyörimään. Ja kaikki mut tuntevat tietää, että mä ja kauppakeskukset ei olla väleissä. Siellä on liikaa ihmisiä ja liian paljon paikkoja joissa voi nolata ittensä. 

Koko aamupäivän aikataulut meni reisille tommosen käppänä vellihousun takia. Olin sopinu muutakin ton jälkeen ja jouduin kuluttaa monta tuntia aikaa ennen ko pääsin töihin. 
Asia joka mut saa ärsyyntymään on paskanjauhanta. Ei riitä aika ja energia moiseen. Ja tulee vaan kiukku ja ärsyttää olla kiukkunen. 

Koska päivä lähti noin käyntiin oli loppupäiväkin samaa nihkeetä huttua. 
Joskus se vaan on semmosta. Eikä se tarkota, että mä oisin negatiivinen. Ko elämä vaan ei oo aina kivaa. Vaikka mieluusti ottasin sen kivan elämän, jossa tapahtus hyviä asioita eikä kukaan jauhas paskaa ja kaikilla olis hyvä olla. Kiitos, yksi sellainen. Tää mun elämä alkaa olla jo niin  nähty ettei sekään yllätä. 

Mutta, koska muutenkin, niin tänkin päätän hyvään.
Elämä voittaa ja huomenna on uus päivä. Ehkä mä huomenna saan hyviä kohtaamisia ihmisten kanssa ja mua arvostetaan niin paljon ettei jauheta sontaa. 
Muistakaa, että me ollaan vaan ihmsia. Se, että joskus tekis mieli näyttää kaikille kieltä, on normaalia. Se on tunne. 

Kaikesta huolimatta; Rakkaus voittaa aina. Pitäkää huolta toisistanne ja olkaa rehellisiä. Älkää luvatko turhia ja olkaa toisillenne läsnä. Me kaikki tarvitaan sitä.


Rakkaudella: Missy