Todellisuus vastaan tarina

Tossa aiemmin kerroin rakkaustarinan,  joka päättyi surullisesti eikä rakastetut koskaan saaneet toisiaan.

Entäpä jos se olis mennyt toisin? 

Että jos Mirkku ja Markku oliskin saaneet toisensa?
Jorma olis tullut järkiinsä ja tajunnu ettei tuo Mirkku ollukkaan sen kummempi vosu,  ko kukaan muukaan.
Jorma olis käyttänyt energiansa ja varansa luodakseen pieneen satakuntalaiseen kylään tuottavan yrityksen.
Ihmisillä olisi ollut töitä ja pienen kylän talous olis kukoistanut.
Hän olisi sinkkuna ollut onnellinen ja reissanut ympäri maailmaa. Tehnyt töitä ja lahjoittanut rahojaan hyväntekeväisyyteen.
Perintöpistoolinsa hän olisi lahjoittanut museolle ja saanut nimensä kylätalon seinälle kulttuuritekonsa vuoksi.
Hän olisi deittaillut kauniita ja älykkäitä naisia. Saanut parempaa seksiä kuin moni ikäisensä mies. Vaimo ei olisi nurkissa nalkuttamassa
likaisista sukista tai liian kauan kestävistä golfreissuista. 
Vanhoilla päivillä hän olisi sitten nainut sihteerinsä ja he olisivat eläneet hyvän loppuelämän aikuisessa liitossa ilman stressaavia lapsia.

Mirkku ja Markku olisivat menneet naimisiin. Markku olis ollut ihan lirissä pikavippinsä kanssa.
Mirkku olis tajunnut, liian myöhään, että Markku onkin saamaton vätys eikä tuo ulkomuotokaan ikuisesti säily.
Lapsia heille siunaantui kolme. Erityislapsia kaikki, tietysti.
Markulla puheet olivat suuria, mutta teot pieniä. Kauniisti hän puhui ja käyttäytyi, mutta Mirkun hän jätti ongelmineen yksin. Saamattomuuttaan.
Ei tuo Markku siis paha ollut, vähän vaan laiska. Pikavipit erääntyivät, muttei työ maistanut.
Mirkku joutui myymään kalliin sormuksen, että sai auton huollon maksettua, koska jonkunhan piti lapset viedä kaiken maailman tutkimuksiin.
Mirkku oli tekijänainen eikä siis jäänyt laakereilleen lepäämään.  Teki töitä ja hoiti kodin ja nuo lapset.
Markku haaveili ja suunnitteli asioita. Eli unelmissaan eikä nähnyt mitä ympärillä tapahtui. Olihan tuo hetken Jorman firmassakin töissä, mutta
kun työnteko oli Markulle vierasta, niin lopputili tuli.
Mirkku tapaili naapurin Mikkoa salaa, että pysyisi järjissään arjen pyörityksessä. Suhde ei kestänyt kauan, koska Mikon exä palasi kuvioihin ja Mikko palasi tämän luokse.
Kun lapset olivat hiukan vanhempia, opiskeli Mirkku itselleen työn ohella markkinointialan korkeakoulututkinnon. Perusti itseään kiinnostavan
käsityöalan firman, joka tuottikin hyvin. Mirkku jätti Markun haaveilemaan tulevaisuudesta, jota koskaan ei saa aikaiseksi.
Otti lapset mukaansa ja muutti kauniiseen kotiin keskelle palveluita. Hän alkoi tapailla nuorempia miehiä ja oli paljon onnellisempi kuin
moni ikäisensä nainen.  Lapset pärjäsivät kouluissaan ja tekivät äitinsä onnelliseksi.

No..mutta entäpä Markku? Kärsikö hän tästä kaikesta?
No ei. Markun onni oli se, että hän oli haaveilujensa kanssa niin kujalla ettei ollut mistään moksiskaan.
Vähän jäi kaihertamaan, että olisiko se Mirkku sittenkin ollut hyvä, vaan tyytyi kohtaloonsa ja jatkoi haaveiluaan.   
Niinpä hänestä tuli vanha, puolikalju, lihava ja yksinäinen haaveilija.  Lapset kävivät säännöllisesti tervehtimässä
isäänsä ja auttoivat tätä minkä jaksoivat.

Niin se elämä heittelee, Markkusein.

Mutta muistakaa...rakkaus ja elämä voittaa aina.

Rakkaudella: Missy